{"id":321,"date":"2026-01-04T18:10:04","date_gmt":"2026-01-04T16:10:04","guid":{"rendered":"https:\/\/puustiset.com\/?p=321"},"modified":"2026-03-03T21:50:14","modified_gmt":"2026-03-03T19:50:14","slug":"reetta-parviaisen-selvitys-pohjois-karjalan-puustisten-taustasta-ja-suomen-historiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/2026\/01\/04\/reetta-parviaisen-selvitys-pohjois-karjalan-puustisten-taustasta-ja-suomen-historiasta\/","title":{"rendered":"Reetta Parviaisen selvitys Pohjois-Karjalan Puustisten taustasta ja Suomen historiasta"},"content":{"rendered":"\n

Keit\u00e4 olemme ja mist\u00e4 tulemme.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lue Reetta Parviaisen (os. Puustinen) selvitys Pohjois-Karjalan Puustisten taustasta ja Suomen historiasta. Mukana my\u00f6s muita Puustisiin liittyvi\u00e4 sukuja kuten Erosia, Parviaisia ja Eskelisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n

Vanhempia, isovanhempia, isoisovanhempia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdin tekem\u00e4\u00e4n selkoa sukujuuristamme. Sukututkimus ja suvun tarinat noudattavat miltei poikkeuksetta patriarkaalista linjaa. Mutta, seh\u00e4n on vasta puolet totuutta. Sek\u00e4 \u00e4idin ett\u00e4 is\u00e4n puolen geenit periytyv\u00e4t seuraavalle sukupolvelle. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi er\u00e4\u00e4t geenit tuppaavat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhden sukupolven v\u00e4liin, ja jatkavat \u201del\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4\u201d nuoremmassa polvessa. T\u00e4m\u00e4 on sukuselvitys, eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 puututa siihen, mik\u00e4 osuus ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4 ja kasvatuksella perim\u00e4n lis\u00e4ksi on lapsen kasvuun. Pyrin tekem\u00e4\u00e4n mahdollisimman virheett\u00f6mi\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Faktat perustuvat todenper\u00e4isiin tietol\u00e4hteisiin. Suulliseen perim\u00e4tietoon sis\u00e4ltyy aina virhemarginaali, kohdallani my\u00f6s vuosilukuihin ja numeroihin. J\u00e4tin luettelematta serkut ja heid\u00e4n lapsensa, samoin tein lapsillemme. Osittain viitseli\u00e4isyydest\u00e4 osittain pysy\u00e4kseni henkil\u00f6tietolain s\u00e4\u00e4d\u00f6sten puitteissa.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n matkalle. Maantieteellisesti liikumme l\u00e4hell\u00e4, ajallisesti  hypp\u00e4\u00e4mme kymmenien, jopa satojen vuosien taakse. Kuten el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, t\u00e4ll\u00e4kin matkalla, k\u00e4v\u00e4isemme v\u00e4lill\u00e4 haistelemassa maailman tuulia.<\/p>\n\n\n\n

 Suomen suuriruhtinaskunta syntyi Porvoon valtiop\u00e4ivill\u00e4 vuonna 1809. Suomi siirtyi hallinnollisesti Ven\u00e4j\u00e4n valtapiiriin. Sit\u00e4 ennen, vuonna 1721 Ruotsin kuningaskunta luovutti suuren osan Viipurin, K\u00e4kisalmen ja Savonlinnan l\u00e4\u00e4neist\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4lle. Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsi Ven\u00e4j\u00e4n keisari, Aleksanteri I, jolle suomalaiset vakuuttivat uskollisuutta. Keisari lupasi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Suomen suuriruhtinaskunnan l\u00e4\u00e4nien aiemmat oikeudet ja kirkon. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 keisarit hallitsivat Suomea hallinnollisilla m\u00e4\u00e4r\u00e4yksill\u00e4, ukaaseilla ja manifesteilla. Suomen suuriruhtinaat olivat: Aleksanteri I (1809 \u2013 1825), Nikolai I (1825 \u2013 1855), Aleksanteri II (1855 \u2013 1881), Aleksanteri III (1881 \u2013 1894) ja Nikolai II (1894 \u2013 1917). Autonomian alussa Suomen virallisia kieli\u00e4 olivat ruotsi, suomi ja ven\u00e4j\u00e4. Suomi sai oman rahayksik\u00f6n, markan, vuonna 1860. Vuosien 1840 \u2013 1860 aikana maksuv\u00e4lineeksi kelpasi ainoastaan Ven\u00e4j\u00e4n rupla. Suomen entisen em\u00e4maan  Ruotsin riikintaalarit ja Ven\u00e4j\u00e4n rupla kelpasivat maksuv\u00e4linein\u00e4 rinnakkain autonomian alusta vuoteen 1840.<\/p>\n\n\n\n

Henrik Puustinen ja Liisa R\u00e4ty asuivat Pyh\u00e4sel\u00e4ss\u00e4 varsin suurella tilallaan. He omistavat nelj\u00e4 hevosta, kaksi varsaa ja kolmetoista lehm\u00e4\u00e4. Henrikin kuoltua vuonna 1867 tila (numerot 26, 27 ja 39) meni jakoon Johanin, Henrikin ja Isakin kesken. Henrikin poika Henrik Puustinen (1840 \u2013 1899) jatkoi tilalla nro 26, sek\u00e4 ositetulla tilalla nro 39. Tilan hoidon ja arjen h\u00e4n jakaa puolisonsa Kaisa Nissisen (1848 \u2013 1925) kanssa. Heid\u00e4n poikansa Henrik Puustinen on tuleva is\u00e4ni Ilmari Puustisen isois\u00e4. T\u00e4m\u00e4 Henrik saa \u201dlis\u00e4nimen\u201d Hesso Puustinen. Perheen Isak poika lukee aikanaan papiksi. Nuorinta poikaa Taunoa kutsuttiin Husso Puustiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Henrik eli Hesso Puustinen avioitui Maria Piipposen kanssa. Heille syntyi seitsem\u00e4n lasta, joista kaksi poikaa menehtyi vuoden sis\u00e4ll\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4. Pojista Veikko Juhana (1889 \u2013 1971) tuli tunnetuksi kelloistaan. Otto Iisakki (1891 \u2013 1959) oli ukkini. Anna avioitui Kinnuseksi. Henrik eli Heikki jatkoi maanviljelyst\u00e4 Pyh\u00e4sel\u00e4ss\u00e4 Puustilan tilalla. Eino muutti Kontiolahdelle. Ilmari Puustisen isois\u00e4 Hesso Puustinen kuoli huomattavan nuorena, vain kolmekymment\u00e4seitsem\u00e4n vuotiaana. Maria eli lesken\u00e4 vuoteen 1938 saakka.<\/p>\n\n\n\n

Sukupolvet tulevat ja menev\u00e4t. Tsaarit vaihtuvat. Keisari Aleksanteri II:sen valtakauden alun \u201dvapauden ajasta\u201d on siirrytty Aleksanteri III:nnen poliisivaltioajan 1881 \u2013 1894 kautta Nikolai II:een, ja viimeiseen Ven\u00e4j\u00e4n tsaariin. Vuosina 1899\u20131905 ja 1908\u20131917 em\u00e4maa Ven\u00e4j\u00e4 kohdisti Suomen suuriruhtinaskuntaan yhten\u00e4ist\u00e4mis- eli ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4mispolitiikan. Tammi\u2013maaliskuussa 1917 Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan hajoamiskehitys kiihtyi. Helmikuussa alkaneesta lakkojen ja mellakoiden kierteest\u00e4 muodostui ratkaiseva sis\u00e4inen kriisi. Keisari Nikolai II luopui kruunusta ja valtaistuimesta 15. maaliskuuta 1917. Ven\u00e4j\u00e4n duuma ja sen muodostama v\u00e4liaikainen hallitus ottivat vallan. Suomelle syntyi mahdollisuus irrottautua Ven\u00e4j\u00e4n vallasta. Suomesta tuli tasavalta, jonka ensimm\u00e4iseksi presidentiksi, vuosiksi 1919 \u2013 1925, valittiin Kaarlo Juho St\u00e5lberg.<\/p>\n\n\n\n

On vuosi 1912. Otto Iisakki Henrikin poika Puustinen vie vihille talollisen tytt\u00e4ren Selma Erosen. Molemmat ovat kotoisin Pyh\u00e4sel\u00e4st\u00e4. Otto tilalta numero 26, Tuulisp\u00e4\u00e4, Selma Saarenkyl\u00e4st\u00e4 numero 29, Saarela. Sek\u00e4 Otto ett\u00e4 Selma ovat vuoden 1891 kes\u00e4kuun lapsia. Yhteisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 he rakentavat Rasim\u00e4ki -nimiselle tilalle nrolle 27, jonka kantatilalla Kalliosalolla el\u00e4\u00e4 muitakin Puustisen suvun  j\u00e4seni\u00e4. Ty\u00f6nt\u00e4yteist\u00e4 arkea v\u00e4ritti runsas lapsilauma. Esikoinen Lempi syntyi vuonna 1913, Veli vuonna 1914. Kolmas lapsi, Arvo Ilmari, syntyi h\u00e4nkin viel\u00e4 Suomen suuriruhtinaskunnassa, vuonna 1916. Liisa tyt\u00e4r ja itsen\u00e4inen Suomi syntyiv\u00e4t samana vuonna, 1917. Oton ja Selman seuraavat lapset: Reino (1919), Kaisa (1920), Eeva (1922), Martta (1924), Aino (1925), Juho (1927), Rauha (1928) ja Paula (1930). Selma vastasi kodista ja lapsista. Otto oli tilan hoidon ohessa mukana monessa luottamustoimessa, h\u00e4n toimi ostoasiamiehen\u00e4 liikemies Tauno Laakkoselle ja selvitti kuolinpesi\u00e4. Oppikoulu taustansa ansiosta, jonka h\u00e4n k\u00e4vi Joensuun lyseon lukiossa, Otto kykeni toimimaan Hammaslahden osuuspankissa kassanhoitajana vuosina 1921 \u2013 1932.<\/p>\n\n\n\n

Otto Puustinen oli osallistunut opiskeluaikoinaan my\u00f6s osuustoimintakursseille. Otto Iisakki Puustisella oli vankka tahto, voimakkaat aatteelliset mielipiteet ja halu mielitekoihin, jotka aiheuttivat perheen sis\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4isi\u00e4 ristiriitoja. Liikemies Tauno Laakkosen puoliso Aili Taimi oli omaa sukuaan Puustinen. H\u00e4n oli my\u00f6s kotoisin Pyh\u00e4sel\u00e4st\u00e4. Otto Iisakin ja Ailin yhteinen esi-is\u00e4 l\u00f6ytyy useamman sukupolven takaa. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 en voi olla mainitsematta, ett\u00e4 Aili Puustisen ukki Johan Puustinen oli P\u00e5hl Puustisen veli (vanhemmat Johan Puustinen ja Anna M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen), joka taas oli aviottoman Paavo Parviaisen is\u00e4. T\u00e4m\u00e4 Paavo Parviainen oli mieheni Keijo Parviaisen isois\u00e4. P\u00e5hl eli Paavo Puustinen syntyi vuonna 1844 Huhtilammella, Raatevaarassa, ja vei vihille Anna-Kaisa Ahlholmin samalta kyl\u00e4lt\u00e4. Huhtilammen Vaaralan nro 32 Parviaisen talon tyt\u00e4r Riitta Parviainen kasvatti vuonna 1869 syntyneen Paavo poikansa Parviaiseksi. Paavo Puustisen ja Riitta Parviaisen v\u00e4linen oikeudenk\u00e4yntikulku lapsen elatuksesta l\u00f6ytyy Kiihtelysvaaran ja Pyh\u00e4sel\u00e4n k\u00e4r\u00e4j\u00e4kunnan p\u00f6yt\u00e4kirjoista, aika 1869 \u2013 1870, pyk\u00e4l\u00e4t 165, 161 ja 116. Salassapitovelvollisuusaika on jo rauennut.<\/p>\n\n\n\n

Takaisin Oton ja Selman kotiin. Ty\u00f6st\u00e4 ei ollut puutetta. Sit\u00e4 riitti lapsillekin. Perhe-el\u00e4m\u00e4 oli vuoroin haasteellista, vuoroin rauhallista. Sek\u00e4 Otto ett\u00e4 Selma osasivat iloita onnistumisistaan. Vaikeina aikoina tyydyttiin siihen, mit\u00e4 on, uskoa tulevaisuuteen menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Yhteistuumin selvittiin ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tuntuisilta vastoink\u00e4ymisilt\u00e4, muun muassa vuoden 1934 pakkohuutokaupalta ja viljelmi\u00e4 uhkaavilta halloilta. T\u00e4st\u00e4 perheest\u00e4 l\u00f6ytyi naisvoimaa. Toisen maailmansodan aikana tytt\u00e4ret ottivat osaa maatalon mit\u00e4 moninaisimpiin n.s. miesten t\u00f6ihin. Puustisen perheen pojista nuorin Jussi oli ik\u00e4ns\u00e4 puolesta liian nuori rintamalle. Sisarusparvesta el\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa ainoastaan Aino, Juha eli Jussi ja Paula. Lempi eli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Yhdysvalloissa. Atlantin yli seilaamme tuonnempana Eskelisist\u00e4 kertovassa osassa. Otto Iisakin kuoltua tilan pitoa jatkoi poika Reino puolisonsa Rauha Sep\u00e4n kanssa. Samassa taloudessa asuivat my\u00f6s heid\u00e4n lapsensa Jaakko, Paavo ja Elisa sek\u00e4 Selma -mummo. Reino Puustinen oli aktiivinen Kummun kyl\u00e4n kehitt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Suuriruhtinaskunnan ajoilta on matkattu pitk\u00e4lle Suomen itsen\u00e4isyyden paremmalle puolelle. Ajat ovat olleet haasteellisia, ei yksin maalle, vaan koko kansalle. Vuoden 1918 sis\u00e4llissodasta toivuttua koitti yleinen lamakausi eli pula-aika, ja sen j\u00e4lkeen toinen maailmansota. Liian moni menetti henkens\u00e4 is\u00e4nmaan puolesta. Lukemattomalle m\u00e4\u00e4r\u00e4lle sotaan tavalla tai toisella osallistuneelle j\u00e4i sek\u00e4 henkisi\u00e4 ett\u00e4 fyysisi\u00e4 vammoja. Suomi s\u00e4ilytti itsen\u00e4isyytens\u00e4. Jokainen osallistui tasavallan j\u00e4lleenrakentamiseen. Sotatoimet p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t syyskuussa 1945, mutta virallisesti sota loppui vasta 31. joulukuuta 1946. Tuolloin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman allekirjoitti sopimuksen, jossa kaikki sotatoimet julistettiin p\u00e4\u00e4ttyneiksi.<\/p>\n\n\n\n

Otto Iisakin poika Ilmari Puustinen kohtasi Sirkka Eskelisen Kontiolahden Selkien kyl\u00e4ll\u00e4 heti toisen maailmansodan p\u00f6lyn laskeuduttua. Ahkera nuori mies k\u00e4vi savotassa kyl\u00e4n tiloilla. Evert Eskelisen Sirkka tyt\u00e4r oli k\u00e4ynyt kauppakoulun, eik\u00e4 tulevaisuuden suunnitelmiin kuulunut maatalon em\u00e4nt\u00e4 ja \u00e4iti. Mutta, toisin k\u00e4vi. Sit\u00e4 saa mit\u00e4 ei tilaa. Sirkka ja Ilmari vihittiin Selkiell\u00e4 vuonna 1945. Aluksi nuori pari asettui asumaan sulhasen kotitilalle. Yhdest\u00e4toista perillisest\u00e4 vanhimmat lapset syntyv\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4. 1950 -luvulla Ilmari ja Sirkka Puustinen lunastivat Vanha J\u00e4nism\u00e4ki -nimisen paikan Kiihtelysvaaran Uskalin kyl\u00e4st\u00e4. Tila oli ollut Myllereiden omistuksessa aina siihen saakka, kunnes sen is\u00e4nt\u00e4 Arvi Myller menehtyi tapaturmassa vuonna 1952. Em\u00e4nt\u00e4 Hilja o.s Sirainen ja lapset Lahja, Ensio, Kaarina, Pauli, Veikko, Yrj\u00f6 ja Olavi luopuivat tilanpidosta ja panivat sen myyntiin. Vauhtia oman paikan hankintaan Ilmari ja Sirkka hakivat Kes\u00e4lahdelta, jossa he asuivat muutaman vuoden. Aiempien sukupolvien tapaan arki oli heill\u00e4kin ty\u00f6n t\u00e4yteist\u00e4, jopa uuvuttavaa. Lapsiluku kasvoi vuosi vuodelta. Kaiken kaikkiaan perillisi\u00e4 syntyi yksitoista, kuten Ilmarin vanhemmille. Sanotaan Sirkan nuorena todenneen, ett\u00e4 h\u00e4n ei sitten lapsilla siunaannu, ainakaan yhdell\u00e4toista kuten Selkien Kalliolassa oli. Toisin k\u00e4vi. Kaikki yksitoista perillist\u00e4 ik\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 vanhimmasta nuorimpaan: Timo s. 1949, Kaisa s. 1950, Helena s. 1951, Pekka s. 1952, Markku s. 1953, Ulla s. 1954, Paula s. 1956, Jussi s. 1957, Riitta s. 1959, Reetta s. 1962 ja Jukka s. 1963.<\/p>\n\n\n\n

Maatalon pidossa kauppakoulun opit tuskin olivat haitaksi. Sirkka osallistui mink\u00e4 t\u00f6ilt\u00e4\u00e4n ehti ompeluseuroihin. Ilmari Puustinen oli varsin aktiivinen luottamustoimissaan, joista mainittakoon mm. koulun johtokunta ja maamiesseura. Vaikka arki oli ty\u00f6n t\u00e4yteist\u00e4 ehdittiin J\u00e4nism\u00e4ess\u00e4 huilia. Sunnuntait pyhitettiin levolle, jos suinkin mahdollista. Radiosta kuunneltiin kirkonmenoja. Pyh\u00e4koulukin tuli tutuksi. Ilmarin ja Sirkan suuri sisarussarja takasi sen, ett\u00e4 vieraista ei ollut puutetta. Varsinkin kes\u00e4isin, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4tkin sukuvisiittil\u00e4iset olivat J\u00e4nism\u00e4keen tervetulleita. T\u00e4st\u00e4kin lapsilaumasta yksi siirtyi Amerikan mantereelle. Kaisa, joka avioitui William Franssonin kanssa kes\u00e4ll\u00e4 1974. Amerikkaan, amerikkaan, mutta ei viel\u00e4. K\u00e4yd\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ennen Stalinin Neuvosto-Karjalassa.<\/p>\n\n\n\n

Yli kolmesataa vuotta kest\u00e4nyt Romanovien valtakausi p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1917. Ero bolsevikkihallituksen ja tsaarin vallan v\u00e4lill\u00e4 oli jyrkk\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 oloissa kylvettiin runsaat terrorin siemenet. Neuvostovallan lait julistettiin keinoiksi alistaa ihmiset ja luokat ty\u00f6v\u00e4enluokan suvaitsemaan j\u00e4rjestykseen. Stalinin tavoitteeksi tuli ihmisen t\u00e4ydellinen alistaminen luokka- ja valtioetujen nimiss\u00e4. Ep\u00e4luuloisuus sosiaalisesti vieraita luokkia ja kansanryhmi\u00e4 kohtaan juurrutettiin ihmisten tietoisuuteen. Ep\u00e4luottamus ja vaino muualta tulleita kohtaan k\u00e4rjistyi vuosina 1937 \u2013 1938. Muualta tulleet? Mik\u00e4 Neuvosto-Karjalassa kiehtoi niin, ett\u00e4 sinne mentiin vapaaehtoisesti? Siirtolaisuuden yhten\u00e4 p\u00e4\u00e4syyn\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 talouslamaa ja siit\u00e4 johtuva ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4. Toinen syy oli nimelt\u00e4\u00e4n nuoruuden seikkailu. Yksist\u00e4\u00e4n tavallinen perheen sis\u00e4inen riita saattoi ajaa nuoren maan rajojen ulkopuolelle, it\u00e4\u00e4n. Kolmannen syyn kohdalla ei voida puhua vapaaehtoisuudesta. T\u00e4m\u00e4 ryhm\u00e4 koostui heist\u00e4, jotka painostettiin, jopa pakotettiin ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Neuvostoliiton raja. Osa sek\u00e4 vapaaehtoisista ett\u00e4 pakotetuista l\u00e4htij\u00f6ist\u00e4 uskoi vakaasti uuteen Neuvostoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, joka takaisi kaikille yht\u00e4l\u00e4iset ja ylt\u00e4kyll\u00e4iset olot. Loikkarit ylittiv\u00e4t Neuvostoliiton ja Suomen rajan salaa. Matka tapahtui jalkaisin, Kuusamon, Kuolaj\u00e4rven tai Suoj\u00e4rven kohdalla. Vaihtoehtoisesti matkattiin veneill\u00e4 Suomenlahden, Laatokan ja Petsamon seuduilla. Heti sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen l\u00e4hteneet tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 rajan toisella puolella on kaikki aloitettava alusta. He jaksoivat aatteensa voimalla. My\u00f6hemmin Neuvostoliittoon saapuneilla saattoi olla harhakuvitelmia. Joka tapauksessa 1930 -luvulla heid\u00e4t kaikki todettiin tarpeettomiksi ja ep\u00e4luotettaviksi. Suuri osa Neuvosto-Karjalan siirtolaisista koostui amerikansuomalaisista. Ns. Karjala kuumeen houkuttelemana amerikansuomalaisia muutti Neuvosto-Karjalaan rakentamaan ty\u00f6l\u00e4isten is\u00e4nmaata. Amerikkaan ja sen yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n pettyneet suomalaiset toivoivat l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 paremman el\u00e4m\u00e4n Neuvostoliitosta. Varsinkin kun Pohjois- Amerikassa vallitsi vaikea taloudellinen lama. Karjala kuumeen huumassa siirryttiin Neuvosto-Karjalan mets\u00e4ty\u00f6maille mukana sek\u00e4 osaamisensa ett\u00e4 tehokas l\u00e4nnen tekniikkaa. Vaikka amerikansuomalaisilla siirtolaisilla oli aluksi paremmat olosuhteet kuin Suomesta tulleilla, joutuivat hekin pian pettym\u00e4\u00e4n. Osa palasi takaisin Pohjois-Amerikkaan, osa hakeutui Suomeen. Karjalasta omavaltaisesti tulleita loikkareita eliminoitiin karanteenileireill\u00e4, mutta enemmist\u00f6 heist\u00e4 sai luvan hakea neuvostokansalaisuutta ja oikeuden asettua asumaan Karjalaan. Stalinin vainojen kohteeksi joutui miljoonia ihmisi\u00e4. Suomalaisia ja suomalaissyntyisi\u00e4 ihmisi\u00e4 tuhottiin noin 25 000 \u2013 30 000. Vasta 1950 -luvulla Neuvostoliiton p\u00e4\u00e4johtaja Nikita Hrushtshev julkisti vuoden 1937 \u2013 1938 hirmuteot, jolloin aloitettiin vainouhrien maineen pelastus ns. rehabilitointi. Kukaan el\u00e4v\u00e4 ja tunteva ihminen ei halua kokea sit\u00e4 julmuutta ja raakuutta mit\u00e4 Stalinin vainouhrit joutuivat kest\u00e4m\u00e4\u00e4n. Historiaa ei kirjoiteta uusiksi mill\u00e4\u00e4n maineen puhdistamisella.<\/p>\n\n\n\n

Pyh\u00e4sel\u00e4n Saarenkyl\u00e4st\u00e4 siirtyi vuonna 1918 Ven\u00e4j\u00e4lle Paavo Eronen (s. 1.8.1886). Sama mies l\u00f6ytyy Kanadan siirtolaisuuslistalta matkalla Quebeciin vuonna 1920. Paavon nuorin veli, Heikki Eronen (s. 1903), loikkasi Neuvosto-Karjalaan vuonna 1925. Loikatessaan rajan yli Heikki oli kaksikymment\u00e4kaksi vuotias. Nuori mies, el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kev\u00e4\u00e4ss\u00e4. Heikki asui Muurmannin alueella, teki mets\u00e4- ja uittot\u00f6it\u00e4 Kantalahden mets\u00e4ty\u00f6maalla. Kunnes h\u00e4net vangittiin hein\u00e4kuun kahdeskymmenes p\u00e4iv\u00e4 vuonna 1938. Heikki Eronen tuomittiin tekaistuin perustein vakoilusta saman vuoden lokakuussa. Seitsem\u00e4n vuorokauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tuomiosta Heikin maallinen matka p\u00e4\u00e4ttyi. H\u00e4net ammuttiin. Heikin maineen puhdistus tapahtui vasta kes\u00e4kuussa vuonna 1989. N\u00e4m\u00e4 Erosten kaksi edell\u00e4 mainittua veljest\u00e4 syntyiv\u00e4t Pyh\u00e4sel\u00e4n Saarenkyl\u00e4ss\u00e4 Saarelassa nro 29. Saarelan talo sijaitsee Sintsonlammen rannalla. Talon pelloilla on ollut 1600 -luvulla ortodoksinen kirkko ja kalmisto. T\u00e4m\u00e4 tila on edelleen Erosen suvun hallussa. 1800 -luvun lopulla Saarelassa asuivat Heikki Eronen ja Anna Stina o.s. Voutilainen lapsineen. Kaikki yksitoista lasta ik\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 vanhimmasta nuorimpaan: Anna Kaisa s. 1882, Hilma s. 1884, Paavo s. 1886, Iida Maria s. 1889, Selma s. 1891, Elisabeth s. 1893, Eetu s. 1896, Aili s. 1898, Yrj\u00f6 s. 1900, Heikki s. 1903 ja Siiri s. 1906.<\/p>\n\n\n\n

Otto Iisakki Puustisen vaimo Selma on yksi Erosen katraan lapsista. Eetu, Selman veli, jatkoi Saarelan tilan pitoa is\u00e4ns\u00e4 Heikin j\u00e4lkeen. Eetulta tila perityi Heikki pojalle, ja t\u00e4lt\u00e4 Voitto Eroselle. Tilalla on useamman sukupolven ajan kasvatettua my\u00f6s hevosia. Eetu Erosen tyt\u00e4r Anja Eronen eli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Kiihtelysvaaran Lapiovaarassa, ja oli tekemisiss\u00e4 serkkunsa Ilmari Puustisen ja t\u00e4m\u00e4n perheen kanssa. Matkalla kun ollaan, piipahdetaan Hein\u00e4vedell\u00e4. Valamon luostarista l\u00f6ytyy Selman Yrj\u00f6 veljen tytt\u00e4ren poika Yrj\u00f6 Rajapolvi. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nime\u00e4 arkkimandriitta Sergei, ja toimii Valamon luostarin johtajana. Siirryt\u00e4\u00e4n ajassa taaksep\u00e4in ja vaihdetaan sukua sek\u00e4 maata.<\/p>\n\n\n\n

Kontiolahden Selkien kyl\u00e4ll\u00e4 el\u00e4\u00e4 Eskelisten perhe Kalliola nimisell\u00e4 tilalla. Erik Eskelinen (s.15.6.1854) ja puolisonsa Anna-Leena o.s. Kurki (s. 20.8.1853) ovat lunastaneet paikan Paavo Piipposen perikunnalta vuonna 1898. Aiemmin tila kantoi nime\u00e4 R\u00e4tyl\u00e4. Elet\u00e4\u00e4n vuotta 1905. Kalliolan tuvasta l\u00f6ytyy em\u00e4nt\u00e4 Anna, is\u00e4nt\u00e4 Erik, poika Arvid sek\u00e4 piika Kaisa Ronkainen. Nuorempi poika Evert puuttuu joukosta. Minne h\u00e4n on l\u00e4htenyt?<\/p>\n\n\n\n

Elokuussa 1898 Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvern\u00f6\u00f6riksi nimitettiin tiukkaotteinen kenraali Nikolai Bobrikov. Suomessa toteutui ven\u00e4j\u00e4n kielen aseman vahvistus virastojen virkakieleksi, rautatielaitoksen hallintouudistus, postimerkkiuudistus, lehdist\u00f6sensuuri sek\u00e4 ns. kolmikielisyys-s\u00e4\u00e4nn\u00f6s. Bobrikov laati Suomessa tarvittavista muutoksista luettelon, joka j\u00e4lkik\u00e4teen sai suuren ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4misohjelman nimen. Keskeisin tavoite oli liitt\u00e4\u00e4 suuriruhtinaskunnan armeija Ven\u00e4j\u00e4n armeijaan, ja lis\u00e4t\u00e4 suomalaisten osuutta armeijan kustannusten hoidossa. Nikolai Bobrikov sai vuonna 1903 kolmeksi vuodeksi diktaattorin valtuudet alamaisiinsa n\u00e4hden. Kuitenkin, vuonna 1902 toteutettu armeijauudistus raukesi osittain suomalaisten vastustukseen. Suomalaiset miehet vapautettiin lopulta kokonaan asevelvollisuudesta sotilasmiljoonilla. Aktivisti Eugen Schauman ampui kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Bobrikovin kes\u00e4kuun kuudestoista p\u00e4iv\u00e4 vuonna 1904.<\/p>\n\n\n\n

Evert, joka syntyi Kalliolan talon toiseksi pojaksi vuonna 1885 oli 1900 -luvun alussa nuori pojan kloppi. Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin k\u00e4vi vilkkaimpana vuosien 1899 ja 1913 v\u00e4lill\u00e4. Atlantin yli seilasi jopa 20 000 siirtolaista per vuosi. Osa n\u00e4ist\u00e4 matkaajista l\u00e4hti pakoon Ven\u00e4j\u00e4n armeijaa. T\u00e4llainen kutsunnoista kielt\u00e4ytyminen oli varsin houkutteleva vaihtoehto Tsaarin armeijan palvelukseen verrattuna. Mik\u00e4li taloon j\u00e4i ainoastaan yksi miespuolinen perillinen, v\u00e4lttyi h\u00e4n kutsunnoilta. Arvid vanhempana lapsena j\u00e4i, Evert haki luvat ja passin ja nousi Hangon suuntaan l\u00e4htev\u00e4\u00e4n junaan. Kev\u00e4t oli kukkeimmillaan. Elettiin toukokuun viimeist\u00e4 viikkoa vuonna 1903. Laivat kuljettivat emigrantteja Hangosta Tukholman, K\u00f6\u00f6penhaminan tai Lyypekin kautta eteenp\u00e4in kohti Amerikkaa. Suomen H\u00f6yrylaiva Osakeyhti\u00f6 (SHO) hoiti h\u00f6yrylaivaliikennett\u00e4 Suomen ja Englannin v\u00e4lill\u00e4. Valtio tuki SHO:n linjaa, jolla kuljetettiin my\u00f6s rahtia, etenkin maatalouden t\u00e4rkeint\u00e4 vientiartikkelia, voita. N\u00e4in SHO:n Hanko-Hull -linjasta tuli suuri siirtolaislinja. Hankoon saavuttiin useimmiten l\u00e4ht\u00f6\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Siirtolaiskonttorissa oli t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kyselykaavake, johon piti kirjoittaa henkil\u00f6- ja kotipaikkatiedot sek\u00e4 matkanp\u00e4\u00e4. My\u00f6s lippu oli ostettava, ellei sit\u00e4 viel\u00e4 ollut hankittu. Pankista piti lunastaa viel\u00e4 maihinnousuraha, jonka kuittia vastaan summa saatiin takaisin tulosatamassa. N\u00e4in Amerikan viranomaiset varmistivat, ett\u00e4 siirtolainen pystyi el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n vaikkei heti saisi ty\u00f6paikkaa. Vuoden 1903 j\u00e4lkeen j\u00e4rjestettiin my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4rintarkistuksia. Vuonna 1902 SHO rakennutti rautatieaseman l\u00e4helle siirtolaishotellin, johon mahtui n. 300 henke\u00e4. Samalla tontilla sijaitsi sek\u00e4 siirtolaiskonttori ett\u00e4 pankki. Pakollisten matkaselvitysten j\u00e4lkeen aikaa kulutettiin lukemalla lehti\u00e4, seurustelemalla, pelaamalla korttia ja sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ev\u00e4it\u00e4. Useimmiten vesille l\u00e4hdettiin jo seuraavan p\u00e4iv\u00e4n iltana. Joskus laivaa odoteltiin useita p\u00e4ivi\u00e4. Silloin siirtolaiset saattoivat tanssia Hangon suurilla rantakallioilla. Yh\u00e4 viel\u00e4kin n\u00e4it\u00e4 sileit\u00e4 kivi\u00e4 kutsutaan siirtolaiskallioiksi. Evert Eskelisen tiedot l\u00f6ytyv\u00e4t  matkustajaluettelosta. H\u00e4n l\u00e4htee Hangosta New  Yorkiin 30.05.1903. Evert on vasta kahdeksantoista vuotias, kun h\u00e4n matkustaa Regulus -merkkisen laivan kyydiss\u00e4 Suomesta Hulliin. Liverpoolista matka jatkuu 6.6.1903 Etrurialla New Yorkiin. Koko matka on maksanut Evertille 202 silloista Suomen markkaa.<\/p>\n\n\n\n

Samalla matkalla h\u00e4nen kanssaan matkustaa kaksikymment\u00e4nelj\u00e4 vuotias Johan Hirvi Kivennavalta. Evert ja Johan saapuvat Ellis Islandille New Yorkiin 13.6. Evert Eskelist\u00e4 on vastaanottamassa, yst\u00e4v\u00e4ksi merkitty, Ero Kmutlile. Molempien nuorten matkan m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4ksi on merkitty Clifford Wisconsin. Sielt\u00e4 Evert jatkoi matkaansa, Forest Countryyn, Laona Towniin, my\u00f6s Wisconsin osavaltio. Cliffordin ja Laona townin v\u00e4linen matkaero on noin 120 kilometri\u00e4. Tuohon aikaan Laona oli villi ja hieman sekava kaupunki. Metsureita ja savottaj\u00e4tki\u00e4 n\u00e4kyi kaikkialla. Kes\u00e4t 1905 ja 1906 olivat harvinaisen kuumia. Mets\u00e4palot olivat sen mukaisia. Ty\u00f6l\u00e4isj\u00e4tk\u00e4t tulivat etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 keskil\u00e4nnest\u00e4, ja loput ulkomailta, kuten Ruotsista, Norjasta, Puolasta ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Laona Townissa p\u00e4\u00e4see kurkistamaan tuohon ajan jaksoon, sill\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6ytyy museo. (www.laonahistory.com)<\/p>\n\n\n\n

Evertin tiedot Laonan v\u00e4est\u00f6laskennan sivulta vuodelta 1905.<\/p>\n\n\n\n

Name: Evert Eskeliner<\/p>\n\n\n\n

Residence Place: Laona, Forest, Wisconsin<\/p>\n\n\n\n

Age (Original): 19y<\/p>\n\n\n\n

Birth Year (Estimated): Abt 1886<\/p>\n\n\n\n

Birthplace: Finland<\/p>\n\n\n\n

Relationship to Head of Household (Original Language): Boarder<\/p>\n\n\n\n

Race: White<\/p>\n\n\n\n

Gender: Male<\/p>\n\n\n\n

Marital Status: Single<\/p>\n\n\n\n

Parent 1 Birthplace: Finland<\/p>\n\n\n\n

Parent 2 Birthplace: Finland<\/p>\n\n\n\n

Evert Eskelinen vietti Amerikassa arviolta viisi vuotta. Suulisen perim\u00e4tiedon mukaan h\u00e4n olisi ty\u00f6skennellyt my\u00f6s kaivoksissa ja rautateill\u00e4. Ei ole ihan varmaa, milloin Evert palasi takaisin Suomeen. Varmaa on vain se, ett\u00e4 h\u00e4n palasi. Vuonna 1910 Kalliolan tuvassa ovat l\u00e4sn\u00e4 Erik Eskelinen, vaimo Anna, Arvid ja h\u00e4nen vaimo Iida sek\u00e4 Eevert. My\u00f6s neiti Riikonen on paikalla. Vuonna 1914 Arvid muuttaa Iida puolisonsa kanssa Salolan\/V\u00e4liselkosen tilalle. Tilalta on n\u00e4k\u00f6yhteys K\u00f6n\u00f6sille, jonne Evertin tuona aikana viel\u00e4 syntym\u00e4t\u00f6n Taimi tyt\u00e4r on tulevaisuudessa tuleva avioitumaan. Evert j\u00e4\u00e4 Erik is\u00e4ns\u00e4 ja Anna-Leena \u00e4itins\u00e4 kanssa asumaan Kalliolan kotiin. Erikill\u00e4 ja Anna-Leenalla meni aikansa, kunnes he l\u00f6ysiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kodin. Ennen Selkien Lehtoin kyl\u00e4\u00e4 he asuivat M\u00f6nninvaarassa. Heille syntyi my\u00f6s kolmas poika, joka kastettiin Eeroksi. Eeron elinkaari j\u00e4i lyhyeksi: lokakuusta 1890 maaliskuuhun 1891. Erik Eskelisen is\u00e4n nimi oli Paavo Eskelinen ja \u00e4idin nimi Helena o.s. Ronkainen. Paavon el\u00e4m\u00e4 ajoittui vuosille 1818 \u2013 1861. Paavon is\u00e4st\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n vain nimi, Erik, ja ett\u00e4 h\u00e4n oli syntynyt Enossa, ja siirtynyt sielt\u00e4 Kontiolahdelle. T\u00e4m\u00e4 Eskelisten sukuhaara on alunperin l\u00e4ht\u00f6isin Nurmeksesta.<\/p>\n\n\n\n

Menee viel\u00e4 jonkin aikaa, kunnes Evert l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mielitiettyns\u00e4. Tarina ei kerro onko mahdollisia ehdokkaita ollut t\u00e4t\u00e4 ennen, ja j\u00e4ik\u00f6 Amerikkaan kuka Everti\u00e4 kaipaamaan. Selma Kervinen on kotoisin Kuusj\u00e4rvelt\u00e4. H\u00e4nen puolisiskonsa Anna Helmi on muuttanut Kontiolahdelle jo vuonna 1901. Selman is\u00e4 Paavo Heikki Kervinen oli leskeksi j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n avioitunut pian uudelleen vuonna 1890. Uusi vaimo Kristiina lyhennettyn\u00e4 Tiina o.s. Turunen saa miehen lis\u00e4ksi kuusi alaik\u00e4ist\u00e4 lasta hoitaakseen. Tiina ja Paavo Kerviselle syntyy kaksi yhteist\u00e4 lasta, Otto vuonna 1892 ja Selma vuonna 1894. Kervisten perheeseen kuuluvat: Aliina, Hilma, Paavo Heikki, Anna Helmi, Hilma, Karoliina sek\u00e4 Otto ja Selma. Paavo Kervinen el\u00e4tt\u00e4\u00e4 perheens\u00e4 suutarina Kuusj\u00e4rven taajamassa. He asuvat aivan Kuusj\u00e4rven kirkon, pappilan, kalmiston ja kirkkom\u00e4en tuntumassa. Muutaman vuoden kuluttua vanhemmat sisarukset muuttavat omille teilleen. Kuka Hein\u00e4vedelle, kuka Joensuuhun ja Kontiolahdelle. Vuonna 1915 Selman Otto veli siirtyy asumaan Muuruvedelle. Eik\u00e4 aikaakaan kun Selmakin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkansa. H\u00e4n avioituu Evert Eskelisen kanssa kes\u00e4ll\u00e4 1921. Saman tien h\u00e4n muuttaa mini\u00e4ksi Kalliolan tilalle.<\/p>\n\n\n\n

Selman Tiina \u00e4iti kuolee seuraavana vuonna. Paavo Heikin maallinen vaellus p\u00e4\u00e4ttyy vuonna 1923. Maljasalmen Kuusj\u00e4rvell\u00e4 asuu nyky\u00e4\u00e4nkin Kervisi\u00e4, lienev\u00e4tk\u00f6 sukua Selmalle. Mutta Kalliolan talossa elettiin t\u00e4ytt\u00e4 h\u00e4k\u00e4\u00e4. Erik ja Anna-Leena ottivat osaa talous- ja pihat\u00f6ihin. Erik oli k\u00e4tev\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n, niit\u00e4 taitoja maatalossa tosiaan tarvittiin. H\u00e4n osasi tehd\u00e4 reen, puutiinun, suutaroi jne. Vanha pariskunta ehtii olla l\u00e4sn\u00e4 jokaisen lapsenlapsensa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Erik eli vuoteen 1948 saakka ja Anna-Leena vuoteen 1945. Evert ja Selma Eskelisen yksitoista lasta vanhimmasta nuorimpaan: Kerttu s. 1922, Arvo s. 1923, Sirkka s. 1924, Taimi s. 1926, Lahja s. 1928, Unto s. 1930, Elvi s. 1931, Eine s. 1934, Niilo s. 1936, Paavo s. 1937 ja Enni s. 1939.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa yll\u00e4mainituista henkil\u00f6ist\u00e4 ovat elossa ainoastaan Lahja, Taimi ja Paavo. Evert Eskelinen hy\u00f6dynsi Amerikan vuosinaan oppimaansa englannin kielen taitoa. H\u00e4n toimi tulkkina tarvittaessa ja tarpeen vaatiessa. Evertill\u00e4 oli tallessa Amerikasta hankittuja vihkoja, joita lukemalla h\u00e4n piti yll\u00e4 englanninkielen taitoaan. Evert opetti muille englantia, ja mm. opettaja Onni Kauppisen kanssa Evert puhui mielell\u00e4\u00e4n amerikan murteella. Kalliolan talossa sijaitsi Hein\u00e4vaaran telefooni Oy:n keskusasema. Sit\u00e4 hoitivat vuorollaan talon tytt\u00e4ret ja em\u00e4nn\u00e4t. Eskelisten kodissa k\u00e4vi monenlaista v\u00e4ke\u00e4. Joukkoon mahtui savottaj\u00e4tki\u00e4 ja teatteriseurueita. Talon em\u00e4nt\u00e4 Selma huolehti ruoka- ja tarjoilupuolesta. My\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuten Puustisilla, kokoustettiin sek\u00e4 aatteen nimiss\u00e4 ett\u00e4 ilman.<\/p>\n\n\n\n

Evert oli sosiaalinen ja aktiivinen toimija. H\u00e4n oli luottamusmiehen\u00e4 useassa lautakunnassa. Evert saattoi viipy\u00e4 kirkolla luottamustoimiensa tiimoilta jopa kaksi kuukautta yhteen menoon. Kalliolan vanha is\u00e4nt\u00e4 Erik oli enemm\u00e4n kuin tarpeen. Selma em\u00e4nt\u00e4 kasvatti lapsensa lujalla k\u00e4dell\u00e4. H\u00e4n oli vahva ihminen, joka piti kuria ja j\u00e4rjestyst\u00e4 yll\u00e4. Selma oli se, joka nuhteli lapsia, mik\u00e4li siihen oli aihetta, ja  palautti kaaoksen keskelle j\u00e4rjestyksen. Evert Eskelinen ei lapsiansa mist\u00e4\u00e4n moittinut. Vanha is\u00e4nt\u00e4 Erik ja em\u00e4nt\u00e4 Selma pitiv\u00e4t huolen, ett\u00e4 pyh\u00e4aamuisin pysyttiin kotona ja hiljennyttiin sanan \u00e4\u00e4relle. Erik oli ahkera raamatun lukija. Ja kova kalamies. Viel\u00e4 90- vuotiaana h\u00e4n \u201dkarkasi\u201d vesille.<\/p>\n\n\n\n

 T\u00e4m\u00e4 matka alkaa olla lopuillaan. Kertomus ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 p\u00e4\u00e4ty, se jatkuu seuraavalta sukupolvelta seuraavalle. T\u00e4deill\u00e4 ja sedill\u00e4 on lapsia, serkkuja l\u00f6ytyy molemmin puolin, ja heill\u00e4 lapsia, ja heill\u00e4 ja heill\u00e4. Niin hauskaa kuin j\u00e4lkipolviin tutustuminen olisikin, se tuskin on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdollista, niin ett\u00e4 kaikki olisivat saman katon alla. Matka menneiden j\u00e4ljille ei vaadi yhteist\u00e4 aikaa. Se vaatii ainoastaan aikaa. Edesmenneit\u00e4 voi muistella eri tavoin, vaikka paikkavisiitein. Jollei lento Laona Towniin innosta, piipahtaa it\u00e4rajan toisella puolella, vainouhrien muistopaikoilla. Pyh\u00e4selk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4see vaivattomasti, bussilla, autolla tai py\u00f6r\u00e4ll\u00e4, riippuen toki mist\u00e4 p\u00e4in matkaan l\u00e4htee. Pyh\u00e4sel\u00e4n pyr\u00e4hdykseen voi yhdist\u00e4\u00e4 Kallioj\u00e4rven kierroksen. Samalla voi tehd\u00e4 katsauksen esi-isien synnyinsijoille. Sama p\u00e4tee Selkien kyl\u00e4\u00e4n ja sen hulppeisiin vaaramaisemiin. Selkielt\u00e4 on miltei suora, joskin kuoppainen tie Kiihtelysvaaraan. Uskalin Vihtakoskelle kalaan! Oiva pys\u00e4htymisen ja hiljentymisen paikka l\u00f6ytyy Kuusj\u00e4rvelt\u00e4. Kirkko. El\u00e4m\u00e4 on matka.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjat<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n

Eronen Matias, Eroset, Sukuseura Eronen, 2001.<\/p>\n\n\n\n

Hirvonen Tauno; Selkien kulttuuriyhdistys, Selkie kulttuurikyl\u00e4, 2004.<\/p>\n\n\n\n

Lahti-Argutina Eila, Olimme joukko vieras vaan, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala, 2001.<\/p>\n\n\n\n

Pohjois-Karjalan Puustisia<\/p>\n\n\n\n

Internet<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n

Digiarkisto\/Henkikirjat<\/p>\n\n\n\n

Joensuun kaupungin puhelinluettelo 1938 \u2013 DigiKoivikko<\/p>\n\n\n\n

List or manifest of Alien Passengers for the U.S. immigration officer at port arrival (by<\/p>\n\n\n\n

Kaisa Fransson and Johanna Nikonen)<\/p>\n\n\n\n

Results from Historical Records<\/p>\n\n\n\n

State of Wisconsin, Forest Country, Town of Laona<\/p>\n\n\n\n

Siirtolaisuusinstituutti<\/p>\n\n\n\n

Sukuhistoria\/Kirkonkirjat<\/p>\n\n\n\n

Vanhat kartat<\/p>\n\n\n\n

Wikipedia<\/p>\n\n\n\n

Muut l\u00e4hteet<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n

Muistiinpanot<\/p>\n\n\n\n

Suulliset l\u00e4hteet<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Keit\u00e4 olemme ja mist\u00e4 tulemme. Lue Reetta Parviaisen (os. Puustinen) selvitys Pohjois-Karjalan Puustisten taustasta ja Suomen historiasta. Mukana my\u00f6s muita Puustisiin liittyvi\u00e4 sukuja kuten Erosia, Parviaisia ja Eskelisi\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-321","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historiaa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/321","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=321"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/321\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1036,"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/321\/revisions\/1036"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=321"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=321"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/puustiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}