Otteita käräjäpöytäkirjoista 1700-luvulta
Sukututkimuksen yksi keskeinen lähde ovat vanhat käräjäpöytäkirjat. Niiden perusteella ei voi sanoa, onko joku yksittäinen suku erityisen riitaisa, sillä keskinäisissä riidoissa on kautta aikojen turvauduttu oikeuslaitokseen.
Kalariidat paljastivat
Pohjois-Karjalan Puustisten kantaisänä pidetään Pehr Påhlson Pustinia, joka oli lähtöisin Savosta.
Milloin tämä Pekka Paavonpoika tuli Pohjois-Karjalaan, siitä ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa hän asusteli Hammaslahdessa vuonna 1686. Tohmajärven käräjäoikeuden pöytäkirjojen mukaan hän oli tuona vuonna vastaamassa käräjillä kalariidoista, jotka ilmeisesti koskivat pyyntiä Onkamojärvellä toisen henkilön apajalla.
Sukututkija Kauko Puustisen jäämistöstä löytyy luettelo monista muista tapahtumista, joissa Puustisia on ollut kantajana tai vastaajana käräjillä eri pitäjissä 1700-luvvulla.
Jäljempänä luetelluista istunnoista osa on pidetty Ilomantsissa eikä ole varmuutta, kuuluvatko niissä mainitut henkilöt meidän sukuseuraamme.
1700-luvulla muutti nimittäin Heinäveden Sompasaaresta Ilomantsiin Martti Matinpoika Puustinen, joka otti vaimokseen Anna Juhanintytär Lehikoisen. Sekä Martti että Anna kuolivat 1820-luvun alussa Kiihtelysvaaran Oskolassa.
Samoihin aikoihin oli Kiihtelysvaaran itäosiin, Tuupovaaraan ja Tohmajärven alueelle levittäytynyt Pekka Paavonpojan jälkeläisiä mm. naimakauppojen kautta, joten kummankin Savosta tulleen sukuhaaran edustajia saattoi asua samoilla kylillä.
”Ehdollinen” päätös
Niin tai näin, joka tapauksessa Kiteen ja Tohmajärven syyskäräjillä marraskuussa 1701 Henrik Puustiselta Pyhäselän Rekivaarasta velotaan rahastoon maksetusta summasta lautamies Johan Timoselle ja Lars Skouskille molemmille 1 taalari ja 4 äyriä kuparirahassa. Rahat määrättiin toimittamaan käteisenä ja lisäksi Henrikin maksettavaksi tuli oikeudenkäyntikuluja 24 äyriä hopearahassa.
Tohmajärven kesäkäräjille heinäkuussa 1722 oli Johan Puustinen Hammaslahdesta kutsuttu vastamaan Ivar Martikaisen kanteeseen veneasiassa.
Martikaisen mukaan Johan oli ilman lupaa ja laillista oikeutta ottanut käyttöönsä hänen veneensä ja antanut sen turmeltua.
Johan ei saapunut käräjille eikä esittänyt laillista estettä poissaololleen. Hänet määrättiin maksamaan korvausta ja oikeudenkäyntikulut sillä varauksella, että jos on siihen oikeutettu sekä pystyy ja kykenee, voi seuraavilla käräjillä vaatia rahojaan takaisin.
Ilomantsin syyskäräjillä syyskuussa Påhl Puustinen (kirjattu myös Pussiseksi) 1723 haki ja sai hallintaoikeuden Oksjoelle tilalle, jota hän hallinnoi. Kahdeksan vuotta myöhemmin Ilomantsin kesä- ja syyskäräjillä kirjattiin Puustinvaaran kylän kuuluvan Ilomantsiin. Sivuseikkana todettakoon, että Ilomantsin Maukkulasta löytyy nykyäänkin Puustilanvaaran maatila. Samoilla Ilomantsin syyskäräjille esiintyi Petter Puustinen Hammaslahdesta todistajana toisessa jutussa.
Yhteisvastuuta
Tohmajärven kesäkäräjillä samana vuonna Puustiset käräjöivät keskenään. Petter Puustinen Hammaslahdesta syytti Johan Puustista samalta kylältä siitä, että tämän hevoset kuuluvat laiduntaneen Petterin kaskiohrapellossa. Käräjillä havaittiin, ettei Petter ollut kaskiosuuttaan aidannut, joten Johan vapautettiin syytteestä.
Tohmajärven talvikäräjillä maaliskuussa 1732 hammaslahtelainen talonpoika Johan Puustinen haki paloapua tilalleen, jolta oli tammikuussa palanut poroksi vanha riihi, joka oli täynnä ohraa. Lautamiehet myöntyivät yksimielisesti ao. lainkohdan ja vuoden 1694 määräyksen mukaisesti siihen, että jokaiselta käräjäkunnan talolta kerätään yksi äyri hopearahassa. Keräyksen suorittavat kuudennusmiehet kukin alueellaan ja käytetään varat Puustisen tilan rakentamiseen ja tilalla pidetään sitten talosyyni, mikä päätös nöyrimmästi esitettiin maaherralle.
Heinävarkaus
Saman vuoden syyskäräjillä Erich Puustinen antoi lautamies Olof Niirasen välityksellä haasteen samasta kylästä olevalle Henrik Korvelle, koska Korpi oli kesällä vienyt Paponsaaren niityltä 3 talvikuormaa heinää, jotka Puustisen mukaan kuuluivat hänelle.
Koska Korpi oli samaan aikaan Kiihtelysvaarassa verollepanotilaisuudessa ja esteellinen saapumaan paikalle asia lykättiin seuraaville käräjille. Kuitenkin Korpea kiellettiin ottamasta niityltä enää heinää.
Sama Korpi oli sitten lyönyt Erich Puustista pitkällä rautakoukulla, jossa oli kekäle, sillä seurauksella, että Puustiselle oli tullut mustelma vasempaan kylkeen ja oli ollut jonkin aikaa sairas. Juttua käsiteltiin Tohmajärven talvikäräjillä maaliskuussa 1733. Korpi tuomittiin haavoittamistarkoituksessa tehdystä teosta sakkoihin sekä korvaamaan Puustiselle kivusta ja särystä aiheutetuista kuluista ja oikeudenkäyntikuluista 2 taaleria hopearahassa. Lisäksi Korpi määrättiin omasta sitoumuksestaan toimittamaan Puustiselle 24 äyriä hopearahassa ottamistaan heinistä.
Samoilla käräjillä vahvistettiin Påhl Puustisen Kullovaaran (?) kylästä omasta tunnustuksestaan jääneen samasta kylästä olevalle Mattz Hirvoselle velkaa vuonna 1731 2 taalaria ja 5 äyriä kuparirahassa sekä yhden tynnyrin ja 5 kappaa ruista.
Tappelupukarit
Tohmajärven talvikäräjillä maaliskuussa 1734 esiintyi taas Erich Puustinen. Tällä kertaa vastaajana oli Erik Muje Hammaslahdelta.
Muje oli aiheuttanut Puustiselle kaksi verihaavaa ja kaksi mustelmaa. Hänet tuomittiin 6 äyrin sakkoon jokaiselta verihaavalta ja 3 äyrin sakkoon mustelmilta.
Välit eivät kuitenkaan tulleet selviksi, sillä vastaavaa tapausta käsiteltiin taas syyskäräjille lokakuussa. Erich Puustisen asiamiehenä toimi lautamies Olof Niiranen, jonka kanteen mukaan Muje oli aiheuttanut Puustiselle lyönneillään verihaavat vasempaan kylkeen, vasempaan olkapäähän ja selkään.
Muje oli poissa käräjiltä mitään syytä ilmoittamatta, joten hänet tuomittiin poissaolosta yhden taalerin jokaisesta verihaavasta 6 äyrin ja mustelmista 3 äyrin sakkoon sekä korvaamaan Puustiselle kivusta ja särystä sekä oikeudenkäyntikuluista 3 taaleria hopearahassa.
Merkittyjä maksuja
Tohmajärven talvikäräjillä 1741 merkittiin, että Johan Korpi Hammaslahdelta on sitoutunut maksamaan Petter Puustiselle yhden kapan ruista sekä 8 äyriä hopearahassa oikeudenkäyntikuluja.
Samoilla käräjillä merkittiin tuomiokirjaan, että Matzz Turunen Oskolasta on maksava Johan Puustiselle Konnunniemeltä kuusi kappaa ruista ja haasterahaa 8 äyriä hopearahassa.
Johan esiintyi myös Ilomantsin talvikäräjillä edellistalvena. Hän tunnusti jääneensä Erick Ahlholmille velkaa kolme ja puoli kuormaa kauraa, arvoltaan yksi taalari ja 16 äyriä hopearahassa kuormaa kohti, sekä käteistä rahaa 3 taalaria ja lisäksi 27 äyriä paloviinasta.
Osan velasta Puustinen oli maksanut, joten oikeuden päätöksellä hän maksettavakseen jäi vielä tynnyri ruista sekä 2 taalaria ja 27 äyriä kuparirahassa. Oikeudenkäyntikuluja Puustisen maksettavaksi Ahlholmille määrättiin 1 taalari ja 16 äyriä hopearahassa.
Johan salaripille
Tohmajärven syyskäräjillä syyskuussa 1744 Johan Puustinen Pahlon (Palon?) kylästä tunnusti mitanneensa (ottaneensa) Petter Hiltuselta Raatevaarasta 7 kappaa suolaa.
Johan tuomittiin suolan verohinnan mukaisesti maksamaan Petter Hiltuselle suolasta 10 taalaria ja 16 äyriä hopearahassa ja korvaamaan Hiltusen oikeudenkäyntikulut kahdella taalarilla hopearahassa. Lisäksi Johania sakotettiin puolella suolan mainitusta arvosta sekä käymään vuoden 1724 määräyksen mukaisesti salaripillä kirkon sakaristossa.
Peruttu kihlaus
Samoilla käräjillä talollisen poika Petter Puustinen Hammaslahden kylästä syytti talollisen tytär Ingeborg Petterintytär Makkosta siitä, että tämä haluaa purkaa heidän välisen kihlauksen vastoin vanhempiensa suostumusta. Oikeus katsoi lainkohtien mukaan kohtuulliseksi kumota ja mitätöidä kihlauksen sekä sakottaa Petter Puustista ja Ingeborg Makkosta 10 taalarilla hopearahassa. Päätöksen lukemisen jälkeen Makkonen ilmoitti haluavansa maksaa sakot, mutta Petter ei ollut sakkoihin myöntyväinen.
Rikottu vene
Tohmajärven yhdistetyillä kesä- ja syyskäräjille syyskuussa 1748 talollinen Staffan Parviainen Kiihtelysvaarasta haastoi Thomas Korven, Johan Puustisen ja Jacob Hirvosen, jotka olivat tänä kesänä kantajan luvan perästä soutaneet kaskimailleen ja rikkoneet veneen ja oli lautamies Petter Venäläinen arvioinut vahingon arvoksi 3 taalaria kuparirahassa.
Vastaajat kiistivät kanteen ja väittivät veneen menneen rikki tervan vaikutuksesta.
Lautamiehet julistivat keskustelunsa päätteeksi päätöksensä: Vastaajat Thomas Korpi, Johan Puustinen ja Jacob Hirvonen selittivät, etteivät ole rikkoneet Staffan Parviaisen venettä, jolla ovat tänä kesänä soutaneet kaskikylvölleen. Koska he eivät ole palauttaneet venettä siinä kunnossa, jossa se lainaushetkellä oli vaan antaneet sen rapistua, oikeus katsoo kohtuulliseksi langettaa vastaajien korvattavaksi arviomiesten tekemän arvion mukaan aiheutetun vahingon 1 taalarilla hopearahassa.
Hevoset rukiissa
Samoilla syyskäräjillä merkittiin, että esiinhuudettaessa tuli saapuville talollinen Johan Puustinen kantajana ja vastaajana Klaus Holopainen, joka ilmoitti oikeudelle asian koskevan heiniä, jotka hän korvaa Puustiselle 28 äyrillä hopearahassa.
Seuravaksi käsiteltiin asiaa, jossa talollinen Påhl Puustinen Hammaslahdelta haastoi talolliset Petter Hiltusen, Anders Kinnusen, Michel Koposen, Karl Väänäsen, Staffan Maarasen, Anders Hiltusen ja Olof Leppäsen siitä, että näiden hevoset olivat edellissyksynä laiduntaneet kantajan ruispellossa ja syöneet 500 lyhdettä välipihalla rinta-aidan sisällä. Vastapuoli sitoutui maksamaan kantajalla 1 tynnyrin ja 16 kappaa ruista ja kumottiin kaikki muut kanteet. Sopimus luettiin julki pöytäkirjan ulkopuolella ja sen kaikkiin kohtiin myönnyttiin.
