Ajankohtaista

Sukukokous lauantaina  3 . elokuuta 2019

Pohjois-Karjalan Puustisten seuraava sukukokous pidetään ensi kesänä elokuun ensimmäisenä lauantaina 3. 8. alkaen kello 12 tai 13.

Tarkoitus on, että sukukokouksen jälkeen kokoonnumme lounaalle Utran Uittotuvalle ja sen jälkeen nauramaan Utran Uuden Kesäteatterin esitykseen Jaakko Tepon tarinoille.

Tässä vaiheessa aikataulut ovat vielä hieman auki, mutta edellä kerrottu pätee tunnin tarkkuudella. Tarkempi aikataulu ilmoittautumisohjeineen ja hintatietoineen lähetetään sukuseuran jäsenille hyvissä ajoin ennen joulua tai viimeistään tammikuussa.

Sukukokouksessa tutkija Ari Kolehmainen kertoo, mitä Pohjois-Karjalan Puustisten dna-tutkimukset kertovat tässä vaiheessa suvun alkujuurista.

Mutta kuten sanottu, kokouspäivämäärä on tiedossa ja lisää tietoa tulossa sekä verkkosivuilla että jäsenkirjeessä.

_______________________________________________________________________________________________

Keitä olemme ja mistä tulemme.

Lue Reetta Parviaisen (os. Puustinen) selvitys Pohjois-Karjalan Puustisten taustasta ja Suomen historiasta. Mukana myös muita Puustisiin liittyviä sukuja kuten Erosia, Parviaisia ja Eskelisiä.

Vanhempia, isovanhempia, isoisovanhempia

Lähdin tekemään selkoa sukujuuristamme. Sukututkimus ja suvun tarinat noudattavat miltei poikkeuksetta patriarkaalista linjaa. Mutta, sehän on vasta puolet totuutta. Sekä äidin että isän puolen geenit periytyvät seuraavalle sukupolvelle. Tämän lisäksi eräät geenit tuppaavat jättämään yhden sukupolven väliin, ja jatkavat ”elämäänsä” nuoremmassa polvessa. Tämä on sukuselvitys, eikä tässä puututa siihen, mikä osuus ympäristöllä ja kasvatuksella perimän lisäksi on lapsen kasvuun. Pyrin tekemään mahdollisimman virheettömiä johtopäätöksiä. Faktat perustuvat todenperäisiin tietolähteisiin. Suulliseen perimätietoon sisältyy aina virhemarginaali, kohdallani myös vuosilukuihin ja numeroihin. Jätin luettelematta serkut ja heidän lapsensa, samoin tein lapsillemme. Osittain viitseliäisyydestä osittain pysyäkseni henkilötietolain säädösten puitteissa.

Lähdetään matkalle. Maantieteellisesti liikumme lähellä, ajallisesti  hyppäämme kymmenien, jopa satojen vuosien taakse. Kuten elävässä elämässä, tälläkin matkalla, käväisemme välillä haistelemassa maailman tuulia.

 Suomen suuriruhtinaskunta syntyi Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Suomi siirtyi hallinnollisesti Venäjän valtapiiriin. Sitä ennen, vuonna 1721 Ruotsin kuningaskunta luovutti suuren osan Viipurin, Käkisalmen ja Savonlinnan lääneistä Venäjälle. Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsi Venäjän keisari, Aleksanteri I, jolle suomalaiset vakuuttivat uskollisuutta. Keisari lupasi säilyttää Suomen suuriruhtinaskunnan läänien aiemmat oikeudet ja kirkon. Käytännössä keisarit hallitsivat Suomea hallinnollisilla määräyksillä, ukaaseilla ja manifesteilla. Suomen suuriruhtinaat olivat: Aleksanteri I (1809 – 1825), Nikolai I (1825 – 1855), Aleksanteri II (1855 – 1881), Aleksanteri III (1881 – 1894) ja Nikolai II (1894 – 1917). Autonomian alussa Suomen virallisia kieliä olivat ruotsi, suomi ja venäjä. Suomi sai oman rahayksikön, markan, vuonna 1860. Vuosien 1840 – 1860 aikana maksuvälineeksi kelpasi ainoastaan Venäjän rupla. Suomen entisen emämaan  Ruotsin riikintaalarit ja Venäjän rupla kelpasivat maksuvälineinä rinnakkain autonomian alusta vuoteen 1840.

Henrik Puustinen ja Liisa Räty asuivat Pyhäselässä varsin suurella tilallaan. He omistavat neljä hevosta, kaksi varsaa ja kolmetoista lehmää. Henrikin kuoltua vuonna 1867 tila (numerot 26, 27 ja 39) meni jakoon Johanin, Henrikin ja Isakin kesken. Henrikin poika Henrik Puustinen (1840 – 1899) jatkoi tilalla nro 26, sekä ositetulla tilalla nro 39. Tilan hoidon ja arjen hän jakaa puolisonsa Kaisa Nissisen (1848 – 1925) kanssa. Heidän poikansa Henrik Puustinen on tuleva isäni Ilmari Puustisen isoisä. Tämä Henrik saa ”lisänimen” Hesso Puustinen. Perheen Isak poika lukee aikanaan papiksi. Nuorinta poikaa Taunoa kutsuttiin Husso Puustiseksi.

Henrik eli Hesso Puustinen avioitui Maria Piipposen kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta, joista kaksi poikaa menehtyi vuoden sisällä syntymästä. Pojista Veikko Juhana (1889 – 1971) tuli tunnetuksi kelloistaan. Otto Iisakki (1891 – 1959) oli ukkini. Anna avioitui Kinnuseksi. Henrik eli Heikki jatkoi maanviljelystä Pyhäselässä Puustilan tilalla. Eino muutti Kontiolahdelle. Ilmari Puustisen isoisä Hesso Puustinen kuoli huomattavan nuorena, vain kolmekymmentäseitsemän vuotiaana. Maria eli leskenä vuoteen 1938 saakka.

Sukupolvet tulevat ja menevät. Tsaarit vaihtuvat. Keisari Aleksanteri II:sen valtakauden alun ”vapauden ajasta” on siirrytty Aleksanteri III:nnen poliisivaltioajan 1881 – 1894 kautta Nikolai II:een, ja viimeiseen Venäjän tsaariin. Vuosina 1899–1905 ja 1908–1917 emämaa Venäjä kohdisti Suomen suuriruhtinaskuntaan yhtenäistämis- eli venäläistämispolitiikan. Tammi–maaliskuussa 1917 Venäjän keisarikunnan hajoamiskehitys kiihtyi. Helmikuussa alkaneesta lakkojen ja mellakoiden kierteestä muodostui ratkaiseva sisäinen kriisi. Keisari Nikolai II luopui kruunusta ja valtaistuimesta 15. maaliskuuta 1917. Venäjän duuma ja sen muodostama väliaikainen hallitus ottivat vallan. Suomelle syntyi mahdollisuus irrottautua Venäjän vallasta. Suomesta tuli tasavalta, jonka ensimmäiseksi presidentiksi, vuosiksi 1919 – 1925, valittiin Kaarlo Juho Stålberg.

On vuosi 1912. Otto Iisakki Henrikin poika Puustinen vie vihille talollisen tyttären Selma Erosen. Molemmat ovat kotoisin Pyhäselästä. Otto tilalta numero 26, Tuulispää, Selma Saarenkylästä numero 29, Saarela. Sekä Otto että Selma ovat vuoden 1891 kesäkuun lapsia. Yhteisen elämänsä he rakentavat Rasimäki -nimiselle tilalle nrolle 27, jonka kantatilalla Kalliosalolla elää muitakin Puustisen suvun  jäseniä. Työntäyteistä arkea väritti runsas lapsilauma. Esikoinen Lempi syntyi vuonna 1913, Veli vuonna 1914. Kolmas lapsi, Arvo Ilmari, syntyi hänkin vielä Suomen suuriruhtinaskunnassa, vuonna 1916. Liisa tytär ja itsenäinen Suomi syntyivät samana vuonna, 1917. Oton ja Selman seuraavat lapset: Reino (1919), Kaisa (1920), Eeva (1922), Martta (1924), Aino (1925), Juho (1927), Rauha (1928) ja Paula (1930). Selma vastasi kodista ja lapsista. Otto oli tilan hoidon ohessa mukana monessa luottamustoimessa, hän toimi ostoasiamiehenä liikemies Tauno Laakkoselle ja selvitti kuolinpesiä. Oppikoulu taustansa ansiosta, jonka hän kävi Joensuun lyseon lukiossa, Otto kykeni toimimaan Hammaslahden osuuspankissa kassanhoitajana vuosina 1921 – 1932.

Otto Puustinen oli osallistunut opiskeluaikoinaan myös osuustoimintakursseille. Otto Iisakki Puustisella oli vankka tahto, voimakkaat aatteelliset mielipiteet ja halu mielitekoihin, jotka aiheuttivat perheen sisällä sisäisiä ristiriitoja. Liikemies Tauno Laakkosen puoliso Aili Taimi oli omaa sukuaan Puustinen. Hän oli myös kotoisin Pyhäselästä. Otto Iisakin ja Ailin yhteinen esi-isä löytyy useamman sukupolven takaa. Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta, että Aili Puustisen ukki Johan Puustinen oli Påhl Puustisen veli (vanhemmat Johan Puustinen ja Anna Määttänen), joka taas oli aviottoman Paavo Parviaisen isä. Tämä Paavo Parviainen oli mieheni Keijo Parviaisen isoisä. Påhl eli Paavo Puustinen syntyi vuonna 1844 Huhtilammella, Raatevaarassa, ja vei vihille Anna-Kaisa Ahlholmin samalta kylältä. Huhtilammen Vaaralan nro 32 Parviaisen talon tytär Riitta Parviainen kasvatti vuonna 1869 syntyneen Paavo poikansa Parviaiseksi. Paavo Puustisen ja Riitta Parviaisen välinen oikeudenkäyntikulku lapsen elatuksesta löytyy Kiihtelysvaaran ja Pyhäselän käräjäkunnan pöytäkirjoista, aika 1869 – 1870, pykälät 165, 161 ja 116. Salassapitovelvollisuusaika on jo rauennut.

Takaisin Oton ja Selman kotiin. Työstä ei ollut puutetta. Sitä riitti lapsillekin. Perhe-elämä oli vuoroin haasteellista, vuoroin rauhallista. Sekä Otto että Selma osasivat iloita onnistumisistaan. Vaikeina aikoina tyydyttiin siihen, mitä on, uskoa tulevaisuuteen menettämättä. Yhteistuumin selvittiin ylitsepääsemättömän tuntuisilta vastoinkäymisiltä, muun muassa vuoden 1934 pakkohuutokaupalta ja viljelmiä uhkaavilta halloilta. Tästä perheestä löytyi naisvoimaa. Toisen maailmansodan aikana tyttäret ottivat osaa maatalon mitä moninaisimpiin n.s. miesten töihin. Puustisen perheen pojista nuorin Jussi oli ikänsä puolesta liian nuori rintamalle. Sisarusparvesta elävät tätä kirjoittaessa ainoastaan Aino, Juha eli Jussi ja Paula. Lempi eli elämänsä Yhdysvalloissa. Atlantin yli seilaamme tuonnempana Eskelisistä kertovassa osassa. Otto Iisakin kuoltua tilan pitoa jatkoi poika Reino puolisonsa Rauha Sepän kanssa. Samassa taloudessa asuivat myös heidän lapsensa Jaakko, Paavo ja Elisa sekä Selma -mummo. Reino Puustinen oli aktiivinen Kummun kylän kehittäjä.

Suuriruhtinaskunnan ajoilta on matkattu pitkälle Suomen itsenäisyyden paremmalle puolelle. Ajat ovat olleet haasteellisia, ei yksin maalle, vaan koko kansalle. Vuoden 1918 sisällissodasta toivuttua koitti yleinen lamakausi eli pula-aika, ja sen jälkeen toinen maailmansota. Liian moni menetti henkensä isänmaan puolesta. Lukemattomalle määrälle sotaan tavalla tai toisella osallistuneelle jäi sekä henkisiä että fyysisiä vammoja. Suomi säilytti itsenäisyytensä. Jokainen osallistui tasavallan jälleenrakentamiseen. Sotatoimet päättyivät syyskuussa 1945, mutta virallisesti sota loppui vasta 31. joulukuuta 1946. Tuolloin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman allekirjoitti sopimuksen, jossa kaikki sotatoimet julistettiin päättyneiksi.

Otto Iisakin poika Ilmari Puustinen kohtasi Sirkka Eskelisen Kontiolahden Selkien kylällä heti toisen maailmansodan pölyn laskeuduttua. Ahkera nuori mies kävi savotassa kylän tiloilla. Evert Eskelisen Sirkka tytär oli käynyt kauppakoulun, eikä tulevaisuuden suunnitelmiin kuulunut maatalon emäntä ja äiti. Mutta, toisin kävi. Sitä saa mitä ei tilaa. Sirkka ja Ilmari vihittiin Selkiellä vuonna 1945. Aluksi nuori pari asettui asumaan sulhasen kotitilalle. Yhdestätoista perillisestä vanhimmat lapset syntyvät täällä. 1950 -luvulla Ilmari ja Sirkka Puustinen lunastivat Vanha Jänismäki -nimisen paikan Kiihtelysvaaran Uskalin kylästä. Tila oli ollut Myllereiden omistuksessa aina siihen saakka, kunnes sen isäntä Arvi Myller menehtyi tapaturmassa vuonna 1952. Emäntä Hilja o.s Sirainen ja lapset Lahja, Ensio, Kaarina, Pauli, Veikko, Yrjö ja Olavi luopuivat tilanpidosta ja panivat sen myyntiin. Vauhtia oman paikan hankintaan Ilmari ja Sirkka hakivat Kesälahdelta, jossa he asuivat muutaman vuoden. Aiempien sukupolvien tapaan arki oli heilläkin työn täyteistä, jopa uuvuttavaa. Lapsiluku kasvoi vuosi vuodelta. Kaiken kaikkiaan perillisiä syntyi yksitoista, kuten Ilmarin vanhemmille. Sanotaan Sirkan nuorena todenneen, että hän ei sitten lapsilla siunaannu, ainakaan yhdellätoista kuten Selkien Kalliolassa oli. Toisin kävi. Kaikki yksitoista perillistä ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan: Timo s. 1949, Kaisa s. 1950, Helena s. 1951, Pekka s. 1952, Markku s. 1953, Ulla s. 1954, Paula s. 1956, Jussi s. 1957, Riitta s. 1959, Reetta s. 1962 ja Jukka s. 1963.

Maatalon pidossa kauppakoulun opit tuskin olivat haitaksi. Sirkka osallistui minkä töiltään ehti ompeluseuroihin. Ilmari Puustinen oli varsin aktiivinen luottamustoimissaan, joista mainittakoon mm. koulun johtokunta ja maamiesseura. Vaikka arki oli työn täyteistä ehdittiin Jänismäessä huilia. Sunnuntait pyhitettiin levolle, jos suinkin mahdollista. Radiosta kuunneltiin kirkonmenoja. Pyhäkoulukin tuli tutuksi. Ilmarin ja Sirkan suuri sisarussarja takasi sen, että vieraista ei ollut puutetta. Varsinkin kesäisin, yllättävätkin sukuvisiittiläiset olivat Jänismäkeen tervetulleita. Tästäkin lapsilaumasta yksi siirtyi Amerikan mantereelle. Kaisa, joka avioitui William Franssonin kanssa kesällä 1974. Amerikkaan, amerikkaan, mutta ei vielä. Käydään sitä ennen Stalinin Neuvosto-Karjalassa.

Yli kolmesataa vuotta kestänyt Romanovien valtakausi päättyi vuonna 1917. Ero bolsevikkihallituksen ja tsaarin vallan välillä oli jyrkkä. Näissä oloissa kylvettiin runsaat terrorin siemenet. Neuvostovallan lait julistettiin keinoiksi alistaa ihmiset ja luokat työväenluokan suvaitsemaan järjestykseen. Stalinin tavoitteeksi tuli ihmisen täydellinen alistaminen luokka- ja valtioetujen nimissä. Epäluuloisuus sosiaalisesti vieraita luokkia ja kansanryhmiä kohtaan juurrutettiin ihmisten tietoisuuteen. Epäluottamus ja vaino muualta tulleita kohtaan kärjistyi vuosina 1937 – 1938. Muualta tulleet? Mikä Neuvosto-Karjalassa kiehtoi niin, että sinne mentiin vapaaehtoisesti? Siirtolaisuuden yhtenä pääsyynä voidaan pitää talouslamaa ja siitä johtuva työttömyyttä. Toinen syy oli nimeltään nuoruuden seikkailu. Yksistään tavallinen perheen sisäinen riita saattoi ajaa nuoren maan rajojen ulkopuolelle, itään. Kolmannen syyn kohdalla ei voida puhua vapaaehtoisuudesta. Tämä ryhmä koostui heistä, jotka painostettiin, jopa pakotettiin ylittämään Neuvostoliiton raja. Osa sekä vapaaehtoisista että pakotetuista lähtijöistä uskoi vakaasti uuteen Neuvostojärjestelmään, joka takaisi kaikille yhtäläiset ja yltäkylläiset olot. Loikkarit ylittivät Neuvostoliiton ja Suomen rajan salaa. Matka tapahtui jalkaisin, Kuusamon, Kuolajärven tai Suojärven kohdalla. Vaihtoehtoisesti matkattiin veneillä Suomenlahden, Laatokan ja Petsamon seuduilla. Heti sisällissodan jälkeen lähteneet tiesivät, että rajan toisella puolella on kaikki aloitettava alusta. He jaksoivat aatteensa voimalla. Myöhemmin Neuvostoliittoon saapuneilla saattoi olla harhakuvitelmia. Joka tapauksessa 1930 -luvulla heidät kaikki todettiin tarpeettomiksi ja epäluotettaviksi. Suuri osa Neuvosto-Karjalan siirtolaisista koostui amerikansuomalaisista. Ns. Karjala kuumeen houkuttelemana amerikansuomalaisia muutti Neuvosto-Karjalaan rakentamaan työläisten isänmaata. Amerikkaan ja sen yhteiskuntajärjestelmään pettyneet suomalaiset toivoivat löytävänsä paremman elämän Neuvostoliitosta. Varsinkin kun Pohjois- Amerikassa vallitsi vaikea taloudellinen lama. Karjala kuumeen huumassa siirryttiin Neuvosto-Karjalan metsätyömaille mukana sekä osaamisensa että tehokas lännen tekniikkaa. Vaikka amerikansuomalaisilla siirtolaisilla oli aluksi paremmat olosuhteet kuin Suomesta tulleilla, joutuivat hekin pian pettymään. Osa palasi takaisin Pohjois-Amerikkaan, osa hakeutui Suomeen. Karjalasta omavaltaisesti tulleita loikkareita eliminoitiin karanteenileireillä, mutta enemmistö heistä sai luvan hakea neuvostokansalaisuutta ja oikeuden asettua asumaan Karjalaan. Stalinin vainojen kohteeksi joutui miljoonia ihmisiä. Suomalaisia ja suomalaissyntyisiä ihmisiä tuhottiin noin 25 000 – 30 000. Vasta 1950 -luvulla Neuvostoliiton pääjohtaja Nikita Hrushtshev julkisti vuoden 1937 – 1938 hirmuteot, jolloin aloitettiin vainouhrien maineen pelastus ns. rehabilitointi. Kukaan elävä ja tunteva ihminen ei halua kokea sitä julmuutta ja raakuutta mitä Stalinin vainouhrit joutuivat kestämään. Historiaa ei kirjoiteta uusiksi millään maineen puhdistamisella.

Pyhäselän Saarenkylästä siirtyi vuonna 1918 Venäjälle Paavo Eronen (s. 1.8.1886). Sama mies löytyy Kanadan siirtolaisuuslistalta matkalla Quebeciin vuonna 1920. Paavon nuorin veli, Heikki Eronen (s. 1903), loikkasi Neuvosto-Karjalaan vuonna 1925. Loikatessaan rajan yli Heikki oli kaksikymmentäkaksi vuotias. Nuori mies, elämänsä keväässä. Heikki asui Muurmannin alueella, teki metsä- ja uittotöitä Kantalahden metsätyömaalla. Kunnes hänet vangittiin heinäkuun kahdeskymmenes päivä vuonna 1938. Heikki Eronen tuomittiin tekaistuin perustein vakoilusta saman vuoden lokakuussa. Seitsemän vuorokauden päästä tästä tuomiosta Heikin maallinen matka päättyi. Hänet ammuttiin. Heikin maineen puhdistus tapahtui vasta kesäkuussa vuonna 1989. Nämä Erosten kaksi edellä mainittua veljestä syntyivät Pyhäselän Saarenkylässä Saarelassa nro 29. Saarelan talo sijaitsee Sintsonlammen rannalla. Talon pelloilla on ollut 1600 -luvulla ortodoksinen kirkko ja kalmisto. Tämä tila on edelleen Erosen suvun hallussa. 1800 -luvun lopulla Saarelassa asuivat Heikki Eronen ja Anna Stina o.s. Voutilainen lapsineen. Kaikki yksitoista lasta ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan: Anna Kaisa s. 1882, Hilma s. 1884, Paavo s. 1886, Iida Maria s. 1889, Selma s. 1891, Elisabeth s. 1893, Eetu s. 1896, Aili s. 1898, Yrjö s. 1900, Heikki s. 1903 ja Siiri s. 1906.

Otto Iisakki Puustisen vaimo Selma on yksi Erosen katraan lapsista. Eetu, Selman veli, jatkoi Saarelan tilan pitoa isänsä Heikin jälkeen. Eetulta tila perityi Heikki pojalle, ja tältä Voitto Eroselle. Tilalla on useamman sukupolven ajan kasvatettua myös hevosia. Eetu Erosen tytär Anja Eronen eli elämänsä Kiihtelysvaaran Lapiovaarassa, ja oli tekemisissä serkkunsa Ilmari Puustisen ja tämän perheen kanssa. Matkalla kun ollaan, piipahdetaan Heinävedellä. Valamon luostarista löytyy Selman Yrjö veljen tyttären poika Yrjö Rajapolvi. Hän käyttää nimeä arkkimandriitta Sergei, ja toimii Valamon luostarin johtajana. Siirrytään ajassa taaksepäin ja vaihdetaan sukua sekä maata.

Kontiolahden Selkien kylällä elää Eskelisten perhe Kalliola nimisellä tilalla. Erik Eskelinen (s.15.6.1854) ja puolisonsa Anna-Leena o.s. Kurki (s. 20.8.1853) ovat lunastaneet paikan Paavo Piipposen perikunnalta vuonna 1898. Aiemmin tila kantoi nimeä Rätylä. Eletään vuotta 1905. Kalliolan tuvasta löytyy emäntä Anna, isäntä Erik, poika Arvid sekä piika Kaisa Ronkainen. Nuorempi poika Evert puuttuu joukosta. Minne hän on lähtenyt?

Elokuussa 1898 Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööriksi nimitettiin tiukkaotteinen kenraali Nikolai Bobrikov. Suomessa toteutui venäjän kielen aseman vahvistus virastojen virkakieleksi, rautatielaitoksen hallintouudistus, postimerkkiuudistus, lehdistösensuuri sekä ns. kolmikielisyys-säännös. Bobrikov laati Suomessa tarvittavista muutoksista luettelon, joka jälkikäteen sai suuren venäläistämisohjelman nimen. Keskeisin tavoite oli liittää suuriruhtinaskunnan armeija Venäjän armeijaan, ja lisätä suomalaisten osuutta armeijan kustannusten hoidossa. Nikolai Bobrikov sai vuonna 1903 kolmeksi vuodeksi diktaattorin valtuudet alamaisiinsa nähden. Kuitenkin, vuonna 1902 toteutettu armeijauudistus raukesi osittain suomalaisten vastustukseen. Suomalaiset miehet vapautettiin lopulta kokonaan asevelvollisuudesta sotilasmiljoonilla. Aktivisti Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin kesäkuun kuudestoista päivä vuonna 1904.

Evert, joka syntyi Kalliolan talon toiseksi pojaksi vuonna 1885 oli 1900 -luvun alussa nuori pojan kloppi. Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin kävi vilkkaimpana vuosien 1899 ja 1913 välillä. Atlantin yli seilasi jopa 20 000 siirtolaista per vuosi. Osa näistä matkaajista lähti pakoon Venäjän armeijaa. Tällainen kutsunnoista kieltäytyminen oli varsin houkutteleva vaihtoehto Tsaarin armeijan palvelukseen verrattuna. Mikäli taloon jäi ainoastaan yksi miespuolinen perillinen, välttyi hän kutsunnoilta. Arvid vanhempana lapsena jäi, Evert haki luvat ja passin ja nousi Hangon suuntaan lähtevään junaan. Kevät oli kukkeimmillaan. Elettiin toukokuun viimeistä viikkoa vuonna 1903. Laivat kuljettivat emigrantteja Hangosta Tukholman, Kööpenhaminan tai Lyypekin kautta eteenpäin kohti Amerikkaa. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö (SHO) hoiti höyrylaivaliikennettä Suomen ja Englannin välillä. Valtio tuki SHO:n linjaa, jolla kuljetettiin myös rahtia, etenkin maatalouden tärkeintä vientiartikkelia, voita. Näin SHO:n Hanko-Hull -linjasta tuli suuri siirtolaislinja. Hankoon saavuttiin useimmiten lähtöä edeltävänä päivänä. Siirtolaiskonttorissa oli täytettävä kyselykaavake, johon piti kirjoittaa henkilö- ja kotipaikkatiedot sekä matkanpää. Myös lippu oli ostettava, ellei sitä vielä ollut hankittu. Pankista piti lunastaa vielä maihinnousuraha, jonka kuittia vastaan summa saatiin takaisin tulosatamassa. Näin Amerikan viranomaiset varmistivat, että siirtolainen pystyi elättämään itsestään vaikkei heti saisi työpaikkaa. Vuoden 1903 jälkeen järjestettiin myös lääkärintarkistuksia. Vuonna 1902 SHO rakennutti rautatieaseman lähelle siirtolaishotellin, johon mahtui n. 300 henkeä. Samalla tontilla sijaitsi sekä siirtolaiskonttori että pankki. Pakollisten matkaselvitysten jälkeen aikaa kulutettiin lukemalla lehtiä, seurustelemalla, pelaamalla korttia ja syömällä eväitä. Useimmiten vesille lähdettiin jo seuraavan päivän iltana. Joskus laivaa odoteltiin useita päiviä. Silloin siirtolaiset saattoivat tanssia Hangon suurilla rantakallioilla. Yhä vieläkin näitä sileitä kiviä kutsutaan siirtolaiskallioiksi. Evert Eskelisen tiedot löytyvät  matkustajaluettelosta. Hän lähtee Hangosta New  Yorkiin 30.05.1903. Evert on vasta kahdeksantoista vuotias, kun hän matkustaa Regulus -merkkisen laivan kyydissä Suomesta Hulliin. Liverpoolista matka jatkuu 6.6.1903 Etrurialla New Yorkiin. Koko matka on maksanut Evertille 202 silloista Suomen markkaa.

Samalla matkalla hänen kanssaan matkustaa kaksikymmentäneljä vuotias Johan Hirvi Kivennavalta. Evert ja Johan saapuvat Ellis Islandille New Yorkiin 13.6. Evert Eskelistä on vastaanottamassa, ystäväksi merkitty, Ero Kmutlile. Molempien nuorten matkan määränpääksi on merkitty Clifford Wisconsin. Sieltä Evert jatkoi matkaansa, Forest Countryyn, Laona Towniin, myös Wisconsin osavaltio. Cliffordin ja Laona townin välinen matkaero on noin 120 kilometriä. Tuohon aikaan Laona oli villi ja hieman sekava kaupunki. Metsureita ja savottajätkiä näkyi kaikkialla. Kesät 1905 ja 1906 olivat harvinaisen kuumia. Metsäpalot olivat sen mukaisia. Työläisjätkät tulivat etupäässä keskilännestä, ja loput ulkomailta, kuten Ruotsista, Norjasta, Puolasta ja Venäjältä. Laona Townissa pääsee kurkistamaan tuohon ajan jaksoon, sillä sieltä löytyy museo. (www.laonahistory.com)

Evertin tiedot Laonan väestölaskennan sivulta vuodelta 1905.

Name: Evert Eskeliner

Residence Place: Laona, Forest, Wisconsin

Age (Original): 19y

Birth Year (Estimated): Abt 1886

Birthplace: Finland

Relationship to Head of Household (Original Language): Boarder

Race: White

Gender: Male

Marital Status: Single

Parent 1 Birthplace: Finland

Parent 2 Birthplace: Finland

Evert Eskelinen vietti Amerikassa arviolta viisi vuotta. Suulisen perimätiedon mukaan hän olisi työskennellyt myös kaivoksissa ja rautateillä. Ei ole ihan varmaa, milloin Evert palasi takaisin Suomeen. Varmaa on vain se, että hän palasi. Vuonna 1910 Kalliolan tuvassa ovat läsnä Erik Eskelinen, vaimo Anna, Arvid ja hänen vaimo Iida sekä Eevert. Myös neiti Riikonen on paikalla. Vuonna 1914 Arvid muuttaa Iida puolisonsa kanssa Salolan/Väliselkosen tilalle. Tilalta on näköyhteys Könösille, jonne Evertin tuona aikana vielä syntymätön Taimi tytär on tulevaisuudessa tuleva avioitumaan. Evert jää Erik isänsä ja Anna-Leena äitinsä kanssa asumaan Kalliolan kotiin. Erikillä ja Anna-Leenalla meni aikansa, kunnes he löysivät tämän kodin. Ennen Selkien Lehtoin kylää he asuivat Mönninvaarassa. Heille syntyi myös kolmas poika, joka kastettiin Eeroksi. Eeron elinkaari jäi lyhyeksi: lokakuusta 1890 maaliskuuhun 1891. Erik Eskelisen isän nimi oli Paavo Eskelinen ja äidin nimi Helena o.s. Ronkainen. Paavon elämä ajoittui vuosille 1818 – 1861. Paavon isästä tiedetään vain nimi, Erik, ja että hän oli syntynyt Enossa, ja siirtynyt sieltä Kontiolahdelle. Tämä Eskelisten sukuhaara on alunperin lähtöisin Nurmeksesta.

Menee vielä jonkin aikaa, kunnes Evert löytää mielitiettynsä. Tarina ei kerro onko mahdollisia ehdokkaita ollut tätä ennen, ja jäikö Amerikkaan kuka Evertiä kaipaamaan. Selma Kervinen on kotoisin Kuusjärveltä. Hänen puolisiskonsa Anna Helmi on muuttanut Kontiolahdelle jo vuonna 1901. Selman isä Paavo Heikki Kervinen oli leskeksi jäätyään avioitunut pian uudelleen vuonna 1890. Uusi vaimo Kristiina lyhennettynä Tiina o.s. Turunen saa miehen lisäksi kuusi alaikäistä lasta hoitaakseen. Tiina ja Paavo Kerviselle syntyy kaksi yhteistä lasta, Otto vuonna 1892 ja Selma vuonna 1894. Kervisten perheeseen kuuluvat: Aliina, Hilma, Paavo Heikki, Anna Helmi, Hilma, Karoliina sekä Otto ja Selma. Paavo Kervinen elättää perheensä suutarina Kuusjärven taajamassa. He asuvat aivan Kuusjärven kirkon, pappilan, kalmiston ja kirkkomäen tuntumassa. Muutaman vuoden kuluttua vanhemmat sisarukset muuttavat omille teilleen. Kuka Heinävedelle, kuka Joensuuhun ja Kontiolahdelle. Vuonna 1915 Selman Otto veli siirtyy asumaan Muuruvedelle. Eikä aikaakaan kun Selmakin löytää paikkansa. Hän avioituu Evert Eskelisen kanssa kesällä 1921. Saman tien hän muuttaa miniäksi Kalliolan tilalle.

Selman Tiina äiti kuolee seuraavana vuonna. Paavo Heikin maallinen vaellus päättyy vuonna 1923. Maljasalmen Kuusjärvellä asuu nykyäänkin Kervisiä, lienevätkö sukua Selmalle. Mutta Kalliolan talossa elettiin täyttä häkää. Erik ja Anna-Leena ottivat osaa talous- ja pihatöihin. Erik oli kätevä käsistään, niitä taitoja maatalossa tosiaan tarvittiin. Hän osasi tehdä reen, puutiinun, suutaroi jne. Vanha pariskunta ehtii olla läsnä jokaisen lapsenlapsensa elämässä. Erik eli vuoteen 1948 saakka ja Anna-Leena vuoteen 1945. Evert ja Selma Eskelisen yksitoista lasta vanhimmasta nuorimpaan: Kerttu s. 1922, Arvo s. 1923, Sirkka s. 1924, Taimi s. 1926, Lahja s. 1928, Unto s. 1930, Elvi s. 1931, Eine s. 1934, Niilo s. 1936, Paavo s. 1937 ja Enni s. 1939.

Tätä kirjoittaessa yllämainituista henkilöistä ovat elossa ainoastaan Lahja, Taimi ja Paavo. Evert Eskelinen hyödynsi Amerikan vuosinaan oppimaansa englannin kielen taitoa. Hän toimi tulkkina tarvittaessa ja tarpeen vaatiessa. Evertillä oli tallessa Amerikasta hankittuja vihkoja, joita lukemalla hän piti yllä englanninkielen taitoaan. Evert opetti muille englantia, ja mm. opettaja Onni Kauppisen kanssa Evert puhui mielellään amerikan murteella. Kalliolan talossa sijaitsi Heinävaaran telefooni Oy:n keskusasema. Sitä hoitivat vuorollaan talon tyttäret ja emännät. Eskelisten kodissa kävi monenlaista väkeä. Joukkoon mahtui savottajätkiä ja teatteriseurueita. Talon emäntä Selma huolehti ruoka- ja tarjoilupuolesta. Myös täällä, kuten Puustisilla, kokoustettiin sekä aatteen nimissä että ilman.

Evert oli sosiaalinen ja aktiivinen toimija. Hän oli luottamusmiehenä useassa lautakunnassa. Evert saattoi viipyä kirkolla luottamustoimiensa tiimoilta jopa kaksi kuukautta yhteen menoon. Kalliolan vanha isäntä Erik oli enemmän kuin tarpeen. Selma emäntä kasvatti lapsensa lujalla kädellä. Hän oli vahva ihminen, joka piti kuria ja järjestystä yllä. Selma oli se, joka nuhteli lapsia, mikäli siihen oli aihetta, ja  palautti kaaoksen keskelle järjestyksen. Evert Eskelinen ei lapsiansa mistään moittinut. Vanha isäntä Erik ja emäntä Selma pitivät huolen, että pyhäaamuisin pysyttiin kotona ja hiljennyttiin sanan äärelle. Erik oli ahkera raamatun lukija. Ja kova kalamies. Vielä 90- vuotiaana hän ”karkasi” vesille.

 Tämä matka alkaa olla lopuillaan. Kertomus ei missään nimessä pääty, se jatkuu seuraavalta sukupolvelta seuraavalle. Tädeillä ja sedillä on lapsia, serkkuja löytyy molemmin puolin, ja heillä lapsia, ja heillä ja heillä. Niin hauskaa kuin jälkipolviin tutustuminen olisikin, se tuskin on käytännössä mahdollista, niin että kaikki olisivat saman katon alla. Matka menneiden jäljille ei vaadi yhteistä aikaa. Se vaatii ainoastaan aikaa. Edesmenneitä voi muistella eri tavoin, vaikka paikkavisiitein. Jollei lento Laona Towniin innosta, piipahtaa itärajan toisella puolella, vainouhrien muistopaikoilla. Pyhäselkään pääsee vaivattomasti, bussilla, autolla tai pyörällä, riippuen toki mistä päin matkaan lähtee. Pyhäselän pyrähdykseen voi yhdistää Kalliojärven kierroksen. Samalla voi tehdä katsauksen esi-isien synnyinsijoille. Sama pätee Selkien kylään ja sen hulppeisiin vaaramaisemiin. Selkieltä on miltei suora, joskin kuoppainen tie Kiihtelysvaaraan. Uskalin Vihtakoskelle kalaan! Oiva pysähtymisen ja hiljentymisen paikka löytyy Kuusjärveltä. Kirkko. Elämä on matka.

Lähteet:

Kirjat:

Eronen Matias, Eroset, Sukuseura Eronen, 2001.

Hirvonen Tauno; Selkien kulttuuriyhdistys, Selkie kulttuurikylä, 2004.

Lahti-Argutina Eila, Olimme joukko vieras vaan, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala, 2001.

Pohjois-Karjalan Puustisia

Internet:

Digiarkisto/Henkikirjat

Joensuun kaupungin puhelinluettelo 1938 – DigiKoivikko

List or manifest of Alien Passengers for the U.S. immigration officer at port arrival (by

Kaisa Fransson and Johanna Nikonen)

Results from Historical Records

State of Wisconsin, Forest Country, Town of Laona

Siirtolaisuusinstituutti

Sukuhistoria/Kirkonkirjat

Vanhat kartat

Wikipedia

Muut lähteet:

Muistiinpanot

Suulliset lähteet

___________________________________________________________________________________________

Karjalasta Savon kautta Pohjois-Karjalaan

Menossa oleva DNA-tutkimus näyttää vahvistavan aiempia olettamia Pohjois-Karjalan Puustisten alkujuurista.

Tutkija Ari Kolehmaisen alustavien arvioiden mukaan isälinjaiset DNA-testit kertovat suvun varhaisten juurten olevan Karjalassa, mutta sukunimenä Puustinen on tullut käyttöön vasta Savossa, minne varhaiset esi-isät muuttivat ennen sukunimen syntyä.

Sukunimen synty tarkentunee muun muassa asiakirja-aineistojen pohjalta.

Kolehmaisen mukaan itäinen sukunimistö on syntyisin 1200-1300­-luvulta, mutta uusia sukunimiä syntyi vielä 1500-luvulla ja lisänimien kautta sen jälkeenkin.

Nyt tehdyt DNA-testit osoittavat kolmen Savon sukuhaaran ja Hammaslahden Puustisten olevan samaa isälinjaa, mutta yhteinen esi-isä saattaa mennä kirkonkirjatietoja varhaisempaan aikaan.

Kolehmainen pitää myös todennäköisenä, että useammankin muun suvun kuin Puustisten yhteinen kantaisä on voinut elää Karjalassa joskus 700-800-luvulla. Sitten noin 1000-1100-luvulla Savoon siirtyneen alaryhmän jälkeläisiä voi löytyä hyvinkin monesta eri suvusta.

DNA-tulosten perusteella tehtävät johtopäätökset tarkentuvat tuonnempana. Lisävalaistusta kokonaisuuteen saadaan, jos myös 1800-luvun alussa Pohjois-Karjalaan muuttaneen Staffan Puustisen sukuhaara innostuu testeistä.

Uutta tietoa geenitestien antamista johtopäätöksistä on odotettavissa syksyllä.

Sukukokous vuonna 2019

Kesän 2017 sukukokouksessa hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaan Pohjois-Karjalan Puustisten varsinaisen sukukokous pidetään jatkossa kahden vuoden välein.

Seuraava kokous on siten ohjelmassa kesällä 2019. Jos aiemmasta käytännöstä pidetään kiinni, sukukokouksen ajankohta on heinäkuun ensimmäinen lauantai.

Verkkosivuilla ongelmia

Puustisten verkkosivujen toiminnassa oli talvella ja keväällä pitkähkö katkos. Kyse on usein alkuvuodesta toistuvasta verkkohäirinnästä, jonka aiheuttajaa ei ole saatu selville.

Asiasta ei ole aiheutunut ongelmia sivuille pyrkineiden tietokoneisiin.

____________________________________________________________________________________________

Rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta

Syksy on ollut Pohjois-Karjalan Puustisten toiminnassa hiljaista aikaa. Oikeastaan toimintaa on ollut  vain dna-tutkimusten rintamalla ja sukuseurojen välillä.

Tiedot tarkentuvat talven ja kevään aikana, mutta jo nyt on käynyt ilmi, että meidän, Savon Puustisten sekä Ilomantsissa, Tuupovaarassa ja muuallakin Pohjois-Karjalassa vaikuttavan Staffan (Tapani) Puustisen suvun välillä on paljonkin henkilöyhteyksiä aiemmassa historiassa.

Mielenkiinnolla odotamme tietojen tarkentumista suvuista ja alkujuuristamme.

Seuraava tiedote päivittyy verkkosivuille ja lähetetään postitse helmikuussa.

Sukuseuran hallitus

____________________________________________________________________________________________

Hallitus järjestäytyi

Pohjois-Karjalan Puustisten sukuseuran puheenjohtajana jatkaa sukukokouksen päätöksen mukaisesti Pertti Puustinen.

Syyskuun lopulla pitämässään järjestäytymiskokouksessa hallitus valitsi varapuheenjohtajaksi Jorma Puustisen ja sihteeriksi Pekka Puustinen.

Sukuseuran rahastonhoitajana toimii Tilitoimisto Vastatili/Perttu Kakkonen Joensuusta.

Laatokan rantamilta tullaan?

Toteutettujen geenitestien perusteella Pohjois-Karjalan Puustisten ja Savon Puustisten (Puutosmäen Puustiset) yhteinen perimä on ilmeinen.

Geenijälki näyttäisi johtavan yhteisille asuinsijoille Laatokan rantamille 1300-/1400-luvuille, mistä sukua on mahdollisesti kulkeutunut entisen mahtipitäjän Säämingin alueelle.

Lisää tietoa geenitutkimuksesta saadaan todennäköisesti talven aikana.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vaikka suku vaikuttaa karjalaiselta, sen nimi voisi viitata muinaisvenäjän autiotilaa tarkoittavaan termiin. Ehkä tähänkin saadaan tuonnempana lisää selvyyttä.

____________________________________________________________________________________________

 

SUKUKOKOUS 8.7. 2017

 

Pertti Puustinen jatkaa puheenjohtajana

Liperiläinen Pertti Puustinen jatkaa Pohjois-Karjalan Puustiset ry:n puheenjohtajana. Lauantaina 8.7. pidetty varsinainen sukukokous valitsi hänet tehtävään yksimielisesti.

Sukuseuran hallitukseen valittiin jäseniksi Raimo Puustinen, Pekka Puustinen, Ilmari Puustinen, Jorma Puustinen, Jaana Puustinen, Timo Puustinen ja Veli Vainio.

Kaikki valitut toimivat myös edellisessä hallituksessa. Sukuseuran varapuheenjohtajan ja muut toimihenkilöt valitsee hallitus.

Valinnat koskevat alkanutta kahden vuoden toimikautta.

Säännöt uusiksi

Sukukokous, johon osallistui noin 60 henkilöä, hyväksyi yksimielisesti sukuseuran uudet säännöt.

Sääntömuutoksen jälkeen varsinainen sukukokous järjestetään jatkossa kahden vuoden välein. Sukuseuran puheenjohtaja valitaan varsinaisessa sukukokouksessa ja tilintarkastaja muuttuu toiminnantarkastajaksi.

Sääntömuutosta koskeneeseen jäsenkyselyyn lähetettiin kaikkiaan 63 vastusta. Vastaajista 61 kannatti siirtymistä kahden vuoden sukukokousrytmiin. Kokouskutsun ja tiedotteiden lähettämisen sähköpostitse niille, joilla on sp-osoite, hyväksyy 50 vastaajaa. Enemmistö vastaajista halusi pysyttää jäsenmaksun alaikärajan 18 vuodessa. Sukukokouksen päätös vastaa enemmistön näkemystä.

Uudet säännöt julkaistaan sukuseuran verkkosivuilla, kun Yhdistysrekisteri on ne vahvistanut.

Sukukirja

Sukukirjan jatko-osan laatimiseen on varattu määrärahaa kahden seuraavan vuoden talousarviossa. Kirjaprojektin jatkumisesta ja sukuseuran jäseniltä sen toteuttamisessa tarvittavasta avusta kerrotaan tarkemmin syksyn jäsenkirjeessä.

Osoitetiedot

Sukuseuran jäsenluettelossa on joitakin vanhentuneita tai muuttuneita yhteystietoja.

Jotta jäsenkirjeet voidaan postittaa oikeaan osoitteeseen, muuttuneista osoitteista olisi hyvä ilmoittaa seuran sihteerille Pekka Puustiselle, puh 050 594 3545 tai sähköpostitse pekka.puustinen@telemail.fi

 __________________________________________________________________________________________

SUKUKOKOUS 8.7. 2017

Aiemmasta ohjeesta poiketen sukukokouksen paremman P-alueen osoite on Väisälänkatu 4, Utran kirkon kohdalta vasemmalla. Risteyksessä on kyltti Puustiset.

Myös Jynkäntie 3:n P-aluetta voi käyttää, mutta silloin pitää kiertää kävellen rakennuksen ”sisäpihalle”.

___________________________________________________________________________________________

 

SUKUKOKOUS 8.7.2017

Kesän sukukokous pidetään Joensuussa la 8.7.2017 entisellä Joensuun metsä- ja puutalousopistolla, joka sijaitsee osoitteessa Jynkäntie 3, 80170 Joensuu. Joensuun keskustasta tultaessa käännytään Utran kirkon jälkeen ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle.

Sukukokouksen aikataulu:

klo 11.45 – 12.15 ilmoittautuminen ja äänioikeuden tarkistaminen

12.15 – 13.15 vuosikokous (ei kahvitarjoilua)

13.15 siirtyminen ruokailuun Utran Uittotuvalle (autoja ei tarvitse siirtää)

15.00 kesäteatteriesitys Nummiduunarit

Osallistumismaksu, 25 euroa aikuisilta ja 15 euroa alle 12-vuotiailta lapsilta, on tullut suorittaa viimeistään 16.6.2017 sukuseuran tilille.

 

______________________________________________________________________________________________

Nettisivut ovat olleet tilapäisesti pois käytöstä kesäkuussa 2017.

 

______________________________________________________________________________________________

Kesän 2017 sukukokous

Varsinainen sukukokous pidetään heinäkuun TOISENA lauantaina eli 8.7.2017 klo 12 alkaen Joensuun entisen Metsä- ja puutalousopiston auditoriossa, Väisälänkatu 4.

Päivän ohjelma koostuu varsinaisesta sukukokouksesta alkaen noin klo 12, sekä Utran Uittotuvalla nautittavasta lounaasta ja  kesäteatteriteatteriesityksestä Nummiduunarit.

Merkitse päivämäärä kalenteriisi jo nyt. Teatterilippuja on saatavissa rajoitettu määrä, joten kokoukseen ilmoittautuminen tarvitaan jo keväällä. Siitä on tiedotettu erikseen jäsenkirjeellä.

Sukukokouksen esityslistan tärkein asia on sääntömuutos, hallitus esittää varsinaisen sukukokouksen järjestämistä jatkossa joka toinen vuosi.

Hallitus on myös päättänyt tilata yhdessä Savon Puustisten kanssa 1500- ja 1600-luvut kattavan sukuselvityksen aineistoon jo valmiiksi perehtyneeltä sukututkijalta.


Pertti Puustinen puheenjohtajaksi

Yrjö Laakkosen jäätyä kesäkokouksessa pois sukuseuran hallituksesta vapautui myös seuran puheenjohtajan tehtävä.

Sukuseuran hallitus valitsi järjestäytymiskokouksessaan uudeksi puheenjohtajaksi Pertti Puustisen, joka on toiminut viime vuodet varapuheenjohtajana.

Uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Jorma Puustinen ja seuran sihteerinä jatkaa Pekka Puustinen.

 

Vuoden 2016 jäsenmaksu

Kuluvan vuoden jäsenmaksu on 15 euroa 18-69- vuotiailta sukuseuralaisilta. Jäsenmaksu tulee suorittaa seuran tilille Nordea FI29 1040 3500 2334 93 marraskuun 15. päivään mennessä. Jos maksat samalla usean jäsen jäsenmaksun, merkitse maksukuittiin jokaisen nimi

Kesäkokous

Vuoden 2017 sukukokous järjestetään vakiintuneen tavan mukaisesti heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, joka on ensi kesänä 1.7.

Kokouspaikaksi on kaavailtu alustavasti Utran uittotupaa ja kokouksen oheisohjelmaksi kesäteatteriesitystä.

Lisää tietoa kesäkokouksesta joulukuun jäsenkirjeessä.

 

Kahden vuoden rytmiin

Hallitus keskusteli mahdollisuudesta siirtyä käytäntöön, jossa varsinainen sukukokous järjestettäisiin jatkossa joka toinen vuosi.

Perusteluna tälle ovat muun muassa merkittävästi alentunut osanottajamäärä ja jossain määrin myös kustannukset.

Hallitus selvittää tarvittavat sääntömuutokset ja tuon sen jälkeen lopullisen esityksensä sukukokouksen arvioitavaksi.

 

Geenitestit vireille

Hallitus päätti selvittää, mitä edellytyksiä sukuseuralla on saada geenitestien kautta uutta tietoa Puustisten vuosisatojen/-tuhansien takaisesta historiasta ja kulkureitistä itäiseen Suomeen.

Tästäkin asiasta on luvassa lisää tietoa joulukuussa.

 

Kirja vireille

Sukukirjan jatko-osa on vielä idea-asteella. Yksi kirjan osio voisi käsitellä Puustiset roolia ja merkitystä eri pitäjien paikallishistoriassa. Tästä olisi hyvä koota tiedonmurusia ja tarinoita syksyn aikana. Joulun sukutapaamiset kannattaa tässä käyttää hyväksi.

 


Yrjö Laakkosesta kunniapuheenjohtaja

Pohjois-Karjalan Puustisten sukukokous pidettiin perinteiseen tapaan heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, tällä kertaa matkailukeskus Niittyrannassa Niittylahdessa.

Sukuseuraa sen perustamisesta vuonna 2004 lähtien johtanut Yrjö Laakkonen jättäytyi pois seuran hallituksesta.  Sukukokous kutsui hänet yksimielisesti sukuseuran kunniapuheenjohtajaksi.

Hallituksen muut erovuoroiset jäsenet Jaana Puustinen ja Timo Puustinen valittiin hallitukseen uudelle kolmevuotiskaudelle.

Hallitus sai valtuudet täyttää tarvittaessa Yrjö Laakkoselta vapaaksi jäänyt hallituksen jäsenen paikka.

Sukuseuran kuluvan vuoden jäsenmaksuksi vahvistettiin 15 euroa. Jäsenmaksun maksuohjeet toimitetaan jäsenille syksyn jäsenkirjeessä.

Sukukokouksessa esittäytyi helmikuussa perustettu Savon Puustisten sukuseura, josta paikalla olivat puheenjohtaja Jorma Puustinen sekä Jaana Puustinen, Niilo Puustinen ja Seppo Puustinen.

Varsinaisen kokouksen jälkeen Nevalaisten sukuseuran jäsensihteeri Juha Nevalainen piti hyvin mielenkiintoisen esitelmän geenitutkimuksesta sukututkimuksen apuna.

Sukukokous  la 2. heinäkuuta 2016 Niittylahdessa

Pohjois-Karjalan Puustiset ry:n sukukokous ja kesätapaaminen järjestetään lauantaina heinäkuun 2. päivänä alkaen kello 12 matkailukeskus Niittyrannassa Niittylahdessa.

Ajo-ohje kokouspaikalle kerrotaan jäsenkirjeessä.

Tapahtuma alkaa keittolounaalla. Varsinainen kokous pidetään klo 13-13.30.

Kokouksen jälkeen Juha Nevalainen Nevalaisten sukuseurasta alustaa geenitutkimuksesta sukututkimuksen osana. Teema on hyvin mielenkiintoinen.

Yhteinen osuus päättyy kahvitarjoiluun.

Kesäkokouksen osallistumismaksu on 15 euroa,  4-10­­­- vuotiailta lapsilta 7,50 euroa. Alle 4-vuotiailta lapsilta ei maksua peritä.

Maksu on suoritettava sukuseuran tilille viimeistään 23. kesäkuuta,

tilinro Nordea FI29 1040 3500 2334 93.

Tervetuloa joukolla mukaan.

Hallitus